Kansallinen rehustrategia ja toimenpideohjelma 2004 - 2010

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 8.1.2003 työryhmän, jonka tehtävänä oli kansallisen rehustrategian laatiminen. Työryhmä selvitti rehutalouden nykytilaa, alan ongelmia ja toimintaympäristön muutoksia. Kansallisessa rehustrategiassa ja toimenpideohjelmassa 2004 - 2010 esitetään strategiset linjaukset, keskeiset tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset rehutalouden toiminnalle. Rehukasvien tuotantoon käytettiin Suomessa noin 80 % viljellystä peltoalasta vuonna 2003. Suomessa valmistetaan vuosittain n. 1400 milj. kg rehuseoksia, joka on n. 1 % Euroopan Unionin (EU) teollisten rehuseosten valmistuksesta. Eläintuotteiden myyntitulot koko maa- ja puutarhatalouden myyntitulosta olivat 68 % vuonna 2003. Eläintuotannossa rehuilla on suuri taloudellinen merkitys. Pääosa tuotantoeläinten ruokintaan tarkoitetuista rehuista tuotetaan ja käytetään suomalaisilla maatiloilla. Elintarviketuotantoeläimille käytettävät rehut ovat pitkälle kotimaisia lukuun ottamatta tarpeellisia valkuaisrehuja kuten soija ja rehun lisäaineita. Rehuteollisuuden tuotteet vastaavat keskimäärin kolmanneksesta suomalaisten tuotantoeläinten energiansaannista, mutta esimerkiksi sikojen ja siipikarjan osalta teollisten rehujen osuus ruokinnassa on huomattavasti suurempi. Suomessa rehu- ja elintarveketjun toimijoiden vastuullisella toiminnalla sekä rehujen ja niiden raakaaineiden turvallisuuden ja laadun valvonnalla on pitkät perinteet. Esimerkiksi salmonellan esiintymistä rehuissa on valvottu vuodesta 1960 lähtien, ja rehujen hygieenisen omavalvonnan järjestelmä perustettiin valvonnan ja rehuyritysten yhteistyönä 1990-luvun alussa. Lakisääteisistä muutoksista on viime vuosina aiheutunut rehuteollisuudelle lisäkustannuksia. Panostukset rehujen turvallisuuteen eivät helposti välity elintarvikeketjussa eteenpäin elintarvikkeiden hintoihin. EU:n elintarvikeketjun toimintaa ovat leimanneet viime vuosikymmenenä erityisesti rehuperäiset elintarvikekriisit, joita Suomessa ei ole esiintynyt lukuun ottamatta yhtä BSE-tapausta. Raportissa on kuvattu alkutuotannon, rehujen teollisen valmistuksen ja elintarvikeketjun toiminnan, lainsäädännön, valvonnan, neuvonnan ja tutkimuksen nykytilaa sekä arvioitu toimintaympäristön muutostekijöitä ja tulevaisuuden muutoksia. Raporttiin on liitetty erillinen toimenpideohjelma vuosille 2004 - 2010. Aihealueeseen liittyviä seminaareja järjestettiin kaksi. Työryhmä päätyi laatiman vision, tekemään strategiset linjaukset ja toimenpide-ehdotukset ottaen huomioon alan toimintaympäristön muutokset ja kehitysnäkymät sekä alan toimintaedellytysten kehittämistarpeet. Työryhmän visio: Turvalliset ja korkealaatuiset sekä tuotantovaikutuksiltaan kilpailukykyiset rehut ovat kansallisen eläin- ja elintarviketuotannon vahvuus. Työryhmän strategiset linjaukset: 1. Turvalliset ja korkealaatuiset sekä tuotantovaikutuksiltaan kilpailukykyiset rehut edistävät eläintuotantoa ja tukevat sen kannattavuutta sekä varmistavat elintarvikeketjun laatua ja turvallisuutta. 2. Eläinten ruokinnassa otetaan aina huomioon lajinmukaiset tarpeet, eläinten hyvinvointi ja ympäristönäkökulma. 3. Eläinravitsemuksen osaamista kehitetään ja varmistetaan sen riittävän korkea taso eläintuotannon keskeisillä alueilla. 4. Rehulainsäädäntöä kehitetään tarpeiden mukaisesti riskinarviointiin perustuen ja ottaen huomioon lainsäädännön toteuttamiskelpoisuus. Työryhmän keskeiset toimenpide-ehdotukset: - Maatiloilla tuotettujen rehujen kustannusten alentamiseksi neuvonta levittää talousseurannan perusteella tehokkaimpien tilojen parhaat käytännöt kaikille tiloille. - Maatilojen ulkopuolella hankittujen rehujen logistisen ketjun kustannukset arvioidaan ja rehuketjun yhteistä toimintaa tehostetaan. - Verrataan (benchmarking) suomalaista eläintuotantoa kilpailijamaihin selvittäen erityisesti rehukustannusten osuutta tuotannossa. - Turvataan kotimaisten rehuraaka-aineiden tuotanto myös tukipoliittisilla toimenpiteillä. - Kehitetään rehujen laadun ja turvallisuuden valvontaa osana uutta tilatukijärjestelmää. - Eläintuotannon hyvän tuotantokäytännön ohjeistusten tulee kattaa myös rehun tuotanto ja ruokinta. - Laaditaan teollisen rehunvalmistuksen hyvän käytännön ohjeistus. - Salmonellan nollatoleranssi rehuissa ylläpidetään vapaaehtoisesti EY-lainsäädännön mahdollisista muutoksista huolimatta sekä laaditaan rehujen haitallisten aineiden minimointistrategia. - Rehujen sisältämien ravintoaineiden hyväksikäyttöä tehostetaan ruokintasuositusten, rehujen koostumuksen ja ravintoarvojen säännöllisellä tarkistamisella, lannan käsittelyn kehittämisellä sekä tilakohtaisten ravinnetaselaskelmien avulla. - Elintarviketeollisuuden sivutuotteiden käytössä otetaan huomioon eläinten lajinmukainen ruokinta. - Selvitetään rehuhygienian tutkimustarpeet sekä otetaan rehukasvilajikkeiden hyväksynnässä lajikeluetteloon huomioon niiden ruokinnallinen käyttöarvo