Tekijänoikeuksien kansainvälinen suoja; Suomen tekijänoikeuslain kansainvälinen soveltaminen

Selvityksen tavoitteena on arvioida tekijänoikeuksien ja tekijänoikeuden lähioikeuksien kansainväliseen soveltamiseen liittyvät selventämistä ja mahdollisesti uutta sääntelyä vaativat kysymykset ja esittää suuntaviivat lain ja/tai asetuksen tasolla tarvittavista säännöksistä, ottaen huomioon uuden perustuslain vaatimukset. Selvityksessä tulee toimeksiannon mukaisesti ottaa huomioon, että tekijänoikeuslain 65 §:ssä oleva asetuksenantovaltuus ei ole voimassa olevan perustuslain mukainen. Selvityksessä tarkastellaan ensinnäkin niitä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alan kansainvälisiä yleissopimuksia, joihin Suomi on liittynyt. Katsaus luodaan myös uusiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, joihin Suomi ei ole vielä liittynyt (Pekingin yleissopimus ja Marrakeshin sopimus). Kolmanneksi tarkastellaan myös tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevia Euroopan unionin direktiivejä ja niissä vaadittujen suojanormien soveltamista Euroopan talousalueeseen kuuluviin maihin ja laajemmin kansainvälisesti. Selvityksessä tehdään lisäksi lyhyt katsaus siihen, miten suojan kansainvälinen soveltaminen on toteutettu muissa pohjoismaissa. Selvityksessä käydään sopimus sopimukselta läpi se, miten sopimukset on Suomen osalta saatettu voimaan, ja arvioidaan, miten niiden mukainen kansainvälinen suoja järjestyy. Sopimuksia koskevassa tarkastelussa huomiota kiinnitetään erityisesti sopimusten puitemääräyksiin tai suojan struktuuria ja suojan perusteita koskeviin määräyksiin. Näitä ovat sopimusten liittymäkriteerit, kansallista kohtelua koskevat määräykset, poikkeukset kansallisesta kohtelusta (vastavuoroisuus), vähimmäisoikeuksien periaate ja mahdollisuus tehdä varaumia. Selvityksessä ei tarkastella suojan materiaalisia määräyksiä. Selvityksen lopussa arvioidaan sitä, miten Suomen laissa olevia kansainvälistä soveltamista koskevia säännöksiä tulisi tarkistaa, ja esitetään suuntaviivat tarvittavista lain ja asetuksen muutoksist