Maaseutuelinkeinoneuvontajärjestöjen arviointiraportti

Valtionapua saavan maaseutuelinkeinoneuvonnan arvioinnille asetettiin kolme varsinaista arviointikysymystä: 1. Miten neuvonta tiedon siirtäjänä tukee kansallista innovaatiojärjestelmää? 2. Onko MMM:n tulosohjaus ja valtionapujärjestelmä ollut tarkoituksenmukaista ja tehokasta MMM:n strategioiden kannalta? 3. Miten valtion apua saava neuvonta on onnistunut neuvontatyössään? Arvioinnin johtopäätökset ja suositukset ovat seuraavat: - Neuvontaa on syytä kehittää määrätietoisesti kansallisen innovaatiojärjestelmän suuntaan. Tarvitaan lisää yhteistoimintaa ja myös työnjakoa maaseutuelinkeinoneuvontaa tarjoavien järjestöjen välillä. Maaseutuelinkeinokentän asiakasyrittäjälle tämän kokonaisuuden tulee näyttäytyä yhtenä palveluna. - Yrittäjän omista lähtökohdista kiinni pitävän, puolueettoman neuvontavaihtoehdon saatavuus tulisi kyetä turvaamaan yrityksen kannalta kriittisissä kysymyksissä, joihin sisältyy intressiristiriitoja. - Neuvonnan voimavaroja tulisi pystyä siirtämään nykyistä joustavammin nopeasti muuttuvan neuvontapalveluiden kysynnän perässä, jotta myös asiakkaiden kasvavat laadulliset tarpeet turvataan esimerkiksi yritysten johtamista ja kasvua koskevissa tiedontarpeissa. - Tiedontuottamis- ja siirtoketjua sekä neuvontaverkostoa tulee tehostaa ja tiivistää vaikuttavuuden parantamiseksi. - Tulosohjausjärjestelmää tulee kehittää vaikuttavuuden parantamiseksi. Tulosohjauksen tarkoituksenmukaisuus on ilmeinen, koska ohjauksella pyritään kohdistuvaan ja tehokkaaseen neuvontaan kaikkialla maassa. Sen sijaan tulosohjausta voidaan arvioida tehottomaksi, koska valtionapua saavat järjestöt eivät muodosta em. aitoa toiminnallista kokonaisuutta. - Ohjauksen on syytä keskittyä nykyistä enemmän valtionapua saavien järjestöjen toimintaan sinällään kuin näiden asiakasyritysten taloudellisiin tunnuslukuihin. Valtionavun suuntaamisessa ja tulosohjauksessa on nykyistä vahvemmin arvioitava myös sitä, miten apu voi ohjata maaseutukeskuksia parantamaan paitsi toiminnallista myös taloudellista suorituskykyään. Valtionavun on lisäksi kannustettava maaseutukeskuksen omatoimista tulokehityksen kasvua. - Tarvitaan tavoitteiden ja tuen nykyistä suurempaa järjestökohtaista (toimialakohtaista) soveltamista sekä terävämpää järjestöjen keskinäistä tavoitteiden ja toiminnan koordinointia. - Neuvonta on onnistunut siinä, että asiakkaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa subventoituun palveluun. Neuvonnalla on vielä parannettavaa asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin vastaamisessa, esimerkkinä liikkeenjohtaminen. Lisäksi neuvontajärjestöjen ja niitä lähellä olevien sidosryhmien työnjako ja organisoituminen on vielä kesken