Opettajankoulutukseen kuuluvan ohjatun harjoittelun selvitysraportti

Opetusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli selvittää yliopistojen opettajankoulutukseen kuuluvan ohjatun opetusharjoittelun kehittämistä ja harjoittelun toteuttamista kunnan koulutoimessa. Edelleen tehtävänä oli laatia yhteenveto harjoittelun nykykäytänteistä ja niistä saaduista kokemuksista, arvioida harjoittelun sisällöllisiä ja rakenteellisia kehittämistarpeita ja tehdä ehdotus siitä, minkälaiset harjoittelun toteutuskäytännöt parhaiten palvelevat opettajankoulutusta. Selvityksessä tuli esittää erilaisia menettelyjä harjoittelun toteuttamiseksi kunnan koulutoimessa ja arvio niiden tarkoituksenmukaisuudesta; esittää eri menettelyjen henkilöstö- ja kustannusvaikutukset sekä kuntien koulutoimen että yliopistojen ja niiden harjoittelukoulujen kannalta, edelleen myös opiskelijoiden ja oppilaiden kannalta; ottaa huomioon kiinteistökysymykset ja mahdolliset säädösmuutostarpeet. Työryhmä kuuli järjesti kuulemistilaisuuden, johon kutsuttiin yliopistojen opettajankoulutuksen, harjoittelukoulujen ja opiskelijoiden edustajia sekä muita alan keskeisiä yhteistyötahoja. Työryhmä perehtyi myös opettajankoulutuksen kotimaisiin ja kansainvälisiin arviointeihin sekä viimeaikaiseen alueen tutkimukseen. Selvityksen taustaksi on laadittu yhteenveto suomalaisen opettajankoulutuksen vahvuuksista. Tällaisia ovat opettajan ammatin suuri suosio nuorison keskuudessa sekä korkea arvostus yhteiskunnassa, suomalaisen opettajankoulutuksen korkea koulutustaso, ohjatun opetusharjoittelun systemaattinen toteuttaminen ja integraatio opettajankoulutuksen kokonaisuuteen sekä välitön mahdollisuus tohtoriopintoihin. Ohjatun harjoittelun kehittämistarpeita on arvioitu kolmen mallin avulla: kaikki harjoittelu harjoittelukouluissa, kaikki harjoittelu kenttäkouluissa ja harjoittelun jakaminen harjoittelukouluihin ja kenttäkouluihin. Kullakin mallilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka voidaan hallita parhaiten yhdistämällä harjoittelukoulujen ja kenttäharjoittelun vahvuudet. Kaiken kaikkiaan ohjattu harjoittelu näyttää onnistuneen varsin hyvin yliopistojen harjoittelukouluissa, mutta sitä on mahdollista kehittää varmistamalla kenttäharjoittelu kiinteäksi osaksi käytäntöä. Selvityksessä on arvioitu myös ohjatun harjoittelun aiheuttamia kustannuksia eri vaihtoehdoissa sekä henkilöstö- ja kiinteistövaikutuksia. Kallein vaihtoehto olisi keskittää kaikki harjoittelu yliopistojen harjoittelukouluihin. Yksinomaan valtion taloutta ajatellen valtiolle olisi edullisinta lakkauttaa yliopistojen harjoittelukoulut ja siirtää opetusharjoittelu kunnan koululaitokseen. Tällä vaihtoehdolla valtiolle saavutettavat taloudelliset säästöt jäisivät ilmeisesti vähäisiksi. Kunnille aiheutuisi vastaavasti huomattavia lisäkustannuksia. Harjoittelukoulujen lakkauttamisella aiheutettaisiin tarpeettomasti epävarmuutta harjoittelun tulevassa järjestämisessä. Harjoittelun osittainen ulkoistaminen tuo opettajankoulutukseen kaivattua laaja-alaisuutta. Se mahdollistaa myös säästöjen aikaansaamisen. Pitkäjänteisen jatkuvuuden saavuttamiseksi opetusharjoittelun tuotteistaminen on syytä tehdä yhteistyössä opettajankoulutuslaitoksen, harjoittelukoulun ja kunnan koulutoimen kanssa. Työryhmä on päätynyt suosittelemaan, että pääosa ohjatusta harjoittelusta suoritetaan edelleen yliopistojen harjoittelukouluissa mutta kuitenkin niin, että noin kolmasosa ohjatusta opetusharjoittelusta suoritetaan kenttäkouluissa. Tämä edellyttää kolmen osapuolen, yliopiston opettajankoulutusyksikön, harjoittelukoulun ja kenttäkoulujen yhteistyöelimen perustamista, edelleen kenttäkouluverkoston perustamista ja kehittämistä sekä kenttäharjoittelun ohjaajien koulutusta. Suositeltu käytäntö edellyttää myös tutkimus- ja kokeilutoiminnan kehittämistä yhteistyön osapuolten kesken