Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus : Arviointimalli ja näkemyksiä yliopistojen rooleihin

Opetusministeriö kutsui 23.10. johtava tutkija Jari Ritsilän Jyväskylän yliopistosta, erikoistutkija Mika Niemisen VTT:ltä sekä professori Markku Sotaraudan Tampereen yliopistosta selvitysmiehiksi kehittämään yliopistojen tulosohjauksessa käytettävää yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kriteeristöä ja laatimaan esityksen yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen seuranta- ja arviointimalliksi. Selvitystyössä tuli tarkastella seuraavia asioita: 1) tarkastella joidenkin kansainvälisten ja kansallisten esimerkkien valossa mahdollisia yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen indikaattoreita, 2) kartoittaa yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen muotoja ja arvioida erilaisten indikaattoreiden relevanssia, rajoitteita ja mahdollisia seurausvaikutuksia suomalaisessa kontekstissa ja 3) laatia strategisen suunnittelun ja resurssien kohdentamisen kannalta keskeisimmät tekijät huomioiva esitys yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen arviointikehykseksi ja mahdolliseksi tulosmittaristoksi. Tässä raportissa esitetään ehdotus yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen arviointimalliksi, joka pyrkii huomioimaan yliopistojen erilaiset lähtökohdat ja strategiset valinnat unohtamatta vertailtavuutta ja kansallisia tavoitteita. Arviointimallin taustalla tavoitteena on tukea yliopistojen autonomian vahvistamista. Arviointimallin ytimen muodostavat arviointikorit. Arviointikoreja on viisi: - Integroituminen innovaatiotoimintaan (kaupallis-teknologiset innovaatiot ja systeemi-innovaatiot) - Integroitumien työmarkkinoihin - Integroituminen sosio-ekologiseen kehitykseen - Integroituminen alueelliseen toimintaympäristöön - Integroituminen yhteiskunnalliseen keskusteluun (ml. yhteiskunnallinen suunnittelu ja päätöksenteko) Esitetty arviointimalli perustuu kiinteään yhteistyöhön yliopistojen, keskushallinnon, tilastointia suorittavien tahojen ja muiden relevanttien sidosryhmien kanssa. Kokonaisvaltainen yhteistyö ministeriön ja yliopistojen välillä sekä arviointimallin viimeistelyssä käyttökelpoiseksi että sen hyödyntämisessä tarjoaa uudenlaisen yhteistyöhön perustuvan toimintamallin, jota olisi syytä hyödyntää laajemminkin koulutus- ja tutkimusjärjestelmän arvioinnissa ja kehittämisessä. Esitetyn mallin mukaiseen järjestelmään olisi mahdollista siirtyä vaiheittain seuraavan kuuden-seitsemän vuoden aikana. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen arviointi on erittäin haastava kokonaisuus. Käsillä olevaa raporttia ja siinä esitettyä arviointimallia voidaan pitää yhtenä askelmana tässä työssä. Esitetty malli ei pyri olemaan kaiken kattava kuvaus siitä, mitä ja miten arviointia tulisi tehdä, vaikka siinä onkin tavoiteltu kokonaisvaltaista näkökulmaa. Sen tarkoituksena on tarjota käytännönläheisiä ja konkreettisia lähtökohtia sekä vaihtoehtoja tähän työhön. Arvioinnin onnistumisen taustalla on yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, siihen liittyvien prosessien ja mittauksen problematiikan syvällinen ymmärtäminen. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että näiden aspektien tutkimus vahvistuisi myös Suomessa ja tuottaisi nykyistä enemmän lisäarvoa käytännön kehittämistyöhön