Personligt skuldansvar och insolvensförfaranden

Selvityksessä tarkastellaan henkilökohtaiseen konkurssiin liittyviä sisällöllisiä peruskysymyksiä sekä tarvetta ja mahdollisuuksia kehittää maksukyvyttömyysjärjestelmiämme. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota kansainväliseen kehitykseen ja erityisesti Yhdysvaltain maksukyvyttömyysjärjestelmiin. Selvitystehtävä liittyy pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan, jonka mukaan "kehitetään konkurssi-, yrityssaneeraus- ja muuta maksukyvyttömyyslainsäädäntöä elinkelpoisten yritysten tarpeettomien konkurssien välttämiseksi. Selvitetään mahdollisuus henkilökohtaiseen konkurssiin ja oman asunnon saamiseen ns. suojaosuuden piiriin." Selvityksessä todetaan, että Suomen nykyistä lainsäädäntöä ei kansainvälisessä katsannossa voida pitää velallisten kannalta epäedullisena. Velkavastuusta vapautuminen tapahtuu velkajärjestelyn kautta. Siinä velkojen suoritukseksi hyödynnetään velallisen maksukykyä sekä omaisuuden että ansaintakyvyn osalta, mutta vain määräajalta. Velallisen asunnon suoja on viety verraten pitkälle. Keskeinen kysymys on, pitäisikö järjestelmää edelleen lieventää velallisten kannalta niin, että velallisen ansaintakyvyn hyödyntämisestä velkojen suorittamiseksi luovuttaisiin kokonaan tai pääosin, jolloin velkavastuusta voisi vapautua luovuttamalla velkojien hyväksi pelkästään muun kuin perusturvaan kuuluvan omaisuutensa. Sellaista järjestelmää, jossa velallinen automaattisesti vapautuisi kaikista jäännösveloistaan luovuttamalla varansa konkurssiin, ei ole käytössä missään. Niissäkin harvoissa maissa, joissa veloista vapautuminen pelkästään omaisuuden luovutuksella konkurssiin on ylipäänsä mahdollista, siihen liittyy monia ehtoja ja rajoituksia. Jos siirryttäisiin järjestelmään, jossa velkojien hyväksi käytettäisiin vain velallisen omaisuutta mutta ei hänen ansaintakykyään, ja samalla supistettaisiin myös velkojien hyväksi tulevien varojen piiriä saattamalla asunto-omaisuuden velaton arvo kokonaan ja rajoituksitta täytäntöönpanon ulkopuolelle velkojien ulottumattomiin, olisi kysymyksessä erittäin radikaali ja kansainvälisessä katsannossa poikkeuksellinen muutos. Kumpikin muutos olisi jo yksinäänkin suuri. Jos mainitun kaltaisia muutoksia harkitaan, perustuslain yhdenvertaisuussäännös lienee esteenä niiden rajoittamiselle koskemaan vain yrittäjävelallisia