Kiinteän toimipaikan muodostuminen ja ehdotus merkittävän digitaalisen läsnäolon käsitteestä kansainvälisessä tuloverotuksessa

Kiinteän toimipaikan käsitteen kehitystarve on nostettu esille kansainvälisillä foorumeilla. Tavoitteena on löytää tapa, jolla perinteisten fyysisen liiketoimintamallien aikakaudella luotu käsite saadaan soveltumaan nykyiseen, enenevissä määrin digitaalisen liiketoiminnan maailmaan. Tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevaa perinteistä tuloverolain ja Suomen verosopimuksien mukaista määritelmää sekä EU:n että OECD:n tasolla esitettyjä kehitysmahdollisuuksia erityisesti niin kutsutusta virtuaalisesta kiinteästä toimipaikasta. Tutkimuksessa selvittään kriteerit, joiden perusteella perinteinen kiinteä toimipaikka muodostuu sekä muodostumisen yleisimmät ongelmatilanteet, painopisteenä digitaalisen liiketoiminnan luomat ongelmat. Lisäksi käsitellään EU-komission direktiiviehdotusta merkittävän digitaalisen läsnäolon kriteeristä ja verrataan sitä OECD:n tasolla käsiteltyyn vaihtoehtoon perinteiselle käsitteelle. Tutkimuskysymystä lähestytään oikeusdogmaattiselta kannalta. Tutkielman keskeisiä kirjallisuus lähteitä ovat Helmisen Kansainvälinen tuloverotus–teos, OECD:n mallisopimuksen vuosina 2014 ja 2017 julkaistut kommentaarit ja malliverosopimukset sekä Verohallinnon vuonna 2018 antama ohjeistus Ulkomaisen yhteisön tuloverotuksesta Suomessa. Lisäksi keskeisinä lähteinä toimivat useat virtuaalista kiinteää toimipaikkaa koskevat artikkelit sekä EU:n merkittävää digitaalista läsnäoloa koskeva direktiiviehdotus ja sen valmistelumateriaalit. Verosopimustilanteessa muulla valtiolla kuin yrityksen asuinvaltiolla on verotusoikeus vain silloin, kun yrityksellä on kiinteä toimipaikka valtiossa. Kiinteä toimipaikka on perinteisesti edellyttänyt fyysistä läsnäoloa kohdevaltiossa. Digitaalisen liiketoiminnan lisäännyttyä yhtiöiden mahdollisuus harjoittaa toimintaa useissa maissa ilman fyysistä läsnäoloa ja ilman kiinteää toimipaikkaa on kasvanut. Pahimmillaan tämä mahdollistaa sen, että globaalisti toimivat digiyritykset, kuten Google ja Amazon, voivat valita itselleen verotuksellisesti edullisen kotivaltion ilman pelkoa verovelvollisuudesta muihin maihin, joissa liiketoimintaa harjoitetaan. Tähän ongelmaan ratkaisuna on ehdotettu virtuaalista kiinteää toimipaikkaa, jossa yhtiötä verotettaisiin myös sellaisessa valtiossa, jossa sillä olisi merkittävä digitaalinen läsnäolo. Ratkaiseva kysymys on se, muodostuuko digitaalisen toiminnan arvo siellä, missä yritys ja sen toimijat fyysisesti sijaitsevat ja siten aineettomat oikeudet on kehitetty vai siellä, missä palveluita käytettään. Kansainvälisesti hyväksyttyä ratkaisua ei vielä ole. Kansainvälisen verojärjestelmän toimivuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää löytää globaalisti hyväksytty ratkaisu, koska vain globaalilla ratkaisulla voidaan puuttua globaalin toiminnan aiheuttamiin ongelmiin