Suomen rannikon lajiston elinalueiden arvioidut muutokset ilmastonmuutoksesta aiheutuvan suolapitoisuuden alenemisen myötä

Vesistöjen suolapitoisuus on merkittävä ympäristömuuttuja, joka vaikuttaa lajien käytökseen, elinkiertoon, lisääntymiseen ja elinalueisiin. Epäedullinen suolapitoisuus aiheuttaa eliöille osmoottista stressiä ja vaikuttaa eliöiden aineenvaihduntaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen rannikon ja samalla koko Itämeren lajiston elinalueiden mahdollisia muutoksia seuraavan 50 vuoden aikana ilmastonmuutosta seuraavan suolapitoisuuden alenemisen myötä. Tutkimuksessa hyödynnetään paikkatietoaineistoja, jotka sisältävät tarkasteltavien lajien havaintopisteitä sekä ympäristömuuttujia Suomen aluevesiltä. Tarkasteltavat lajit ovat sinisimpukka, meriruoho, murtovesisieni ja vesisammal. Näiden aineistojen ja suolapitoisuuden vähentymistä kuvaavien mallien avulla selvitettiin mahdolliset muutokset elinalueissa kolmessa eri skenaariossa. Tutkimuksessa havaittiin, että mereisille lajeille mahdolliset elinalueet vähenevät runsaasti suolapitoisuuden alentuessa. Sinisimpukan elinalueet rajoittuvat skenaarioiden mukaan Saaristo- ja Selkämerelle, kun taas meriruohon elinalueet katoavat Suomen rannikolta kaikissa skenaarioissa. Toisaalta makeassa vedessä viihtyvien lajien mahdolliset elinalueet lisääntyvät huomattavasti tutkimusalueella. Murtovesisieni levittäytyy koko tutkimusalueelle asteittain suolapitoisuuden alentuessa, kun taas vesisammaleelle mahdolliset elinalueet kattavat koko Suomen rannikon jo pienenkin suolapitoisuuden alentumisen myötä. Suolapitoisuuden alentuessa ja merellisten lajien vähentyessä Itämeren ekosysteemi muuttuu makeiden vesistöjen kaltaiseksi. Sinisimpukka ja meriruoho ovat merkittäviä avainlajeja Itämerellä, joiden katoaminen saattaa vaikuttaa alueen biodiversiteettiin merkittävästi. Toisaalta makean veden lajien levittäytyminen saattaa korvata poistuvien lajien merkitystä. Tulosten perusteella on myös syytä pohtia luonnonsuojelualueiden merkitystä eri alueilla sekä suolapitoisuuden alenemisen myötä muuttuvan hydrologian vaikutuksia ekosysteemeihin Itämerellä