Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia selittävät tekijät

Suomessa sosiaalityöntekijät ovat kuormittuneempia kuin muissa Pohjoismaissa ja 35 % sosiaalityöntekijöiden sairauspoissaoloista johtuu mielenterveysongelmista. Erityisesti lastensuojelussa työskentelevät sosiaalityöntekijät näyttäisivät olevan muita sosiaalityöntekijöitä kuormittuneempia. Työntekijän uupumisen ja ylikuormittumisen taustalla on usein työn vaatimusten ja voimavarojen ristiriita. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia käyttämällä latenttiluokka-analyysiä, jolla selvitettiin, millaisia alaryhmiä hyvinvoinnin suhteen sosiaalityöntekijöiden joukossa on. Lisäksi tutkittiin, mitkä tekijät selittävät hyvinvoinnin luokkiin kuulumista. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli osa laajempaa Työterveyslaitoksen prospektiivista Kunta10-seurantatutkimusta. Aineisto koostui syksyn 2012 Kunta10-kyselyyn ja alkuvuoden 2013 Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen työssä -lisäkyselyyn vastanneista. Otoskoko oli 601 sosiaalityöntekijää. Tutkimuksessa muodostettiin kolmen psyykkiseen hyvinvointiin liittyvän muuttujan eli psyykkisen kuormittuneisuuden, ahdistuneisuuden ja unettomuusoireiden pohjalta kaksiluokkainen malli sosiaalityöntekijöiden jakautumisesta hyvinvoinnin suhteen. Sosiaalityöntekijöiden kuulumista hyvinvoinnin eri luokkiin pyrittiin selittämään kovariaattien avulla, joita olivat ikä, sukupuoli, työkokemus, lastensuojeluun liittyvät työtehtävät, tietoisuustaidot, myötätuntotyytyväisyys, tunteiden eriyttäminen, optimismi, työn hallinta, työn vaatimukset, ylisitoutuneisuus, kohtelun oikeudenmukaisuus, monimutkainen ongelmanratkaisu ja päätöksenteko asiakastyössä, asiakkaiden moniongelmaisuus, asiakkaiden määrä ja vastuu asiakkaista. Tutkimuksessa kolme neljäsosaa sosiaalityöntekijöistä kuului hyvinvoivien sosiaalityöntekijöiden luokkaan eli heillä ilmeni vain vähän psyykkistä kuormittuneisuutta (6 %) ja ahdistuneisuutta (9 %) sekä suurin osa (58 %) ei kokenut unettomuusoireita. Joka neljäs sosiaalityöntekijä oli kuormittunut. Kuormittuneista sosiaalityöntekijöistä 86 % koki psyykkistä kuormittuneisuutta ja 63 % oli ahdistuneita. Kuormittuneista sosiaalityöntekijöistä 64 % koki vaikeita unettomuusoireita ja vain 5 % ei kokenut unettomuusoireita lainkaan. Tietoisuustaidot ja optimismi selittivät sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia, kun kaikki lopulliseen malliin hyväksytyt kovariaatit oli huomioitu. Vastuu asiakkaista oli käänteisesti yhteydessä hyvinvointiin. Sosiaalityöntekijöiden kohdalla näyttäisi, että tietyt psyykkiset resurssit, tietoisuustaidot ja optimismi, ennustavat hyvinvointia. Sosiaalityön kuormittavimpia tekijöitä ei välttämättä ole asiakastyö, vaan liian vähäiset resurssit, joiden vuoksi sosiaalityöntekijät joutuvat muun muassa kantamaan liian paljon vastuuta