Monimuotoisuuskaistat peltoekosysteemien biodiversiteetin lisääjinä

Maatalousympäristön monimuotoisuus on vähentynyt maatalouden tehostumisen vuoksi ja perinteiseen maatalouteen liittyvien puoliluonnontilaisten elinympäristöjen, kuten niittyjen, pientareiden ja peltosaarekkeiden määrä on huomattavasti vähentynyt. Yksi keino lisätä maaseutuympäristön monimuotoisuutta on pelloille perustettavat usean kasvilajin monimuotoisuuskaistat. Monimuotoisuuskaistojen on todettu olevan hyvä toimenpide hyönteisten suojeluun maatalousympäristössä: hyönteisten runsautta ja lajirikkautta voidaan lisätä viljelymailla tarjoamalla täydentäviä resursseja ja habitaatteja monimuotoisuuskaistojen muodossa. Tutkimusryhmäksi valittiin luteet (Heteroptera), koska luteiden lajirikkauden on todettu olevan hyvä indikaattori muidenkin hyönteisten lajirikkaudesta maatalousympäristössä. Korvaavien elinympäristöjen perustamisen yhteydessä korostuu kysymys siitä, millä mekanismeilla tiettyyn ympäristöön valikoituu tietynlainen yhteisö. Tällaisia mekanismeja ovat valinta ja dispersaali. Valinta tarkoittaa sitä, että paikalle valikoituu paikan olosuhteissa pärjääviä lajeja. Dispersaali on lajien liikkumista tilassa. Kenttäkokeeseen kuuluvat koekaistat perustettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (nyk. Luonnonvarakeskus) Jokioisten toimipisteen kuudelle eri pellolle. Jokaiselle pellolle perustettiin yhdeksän erilaista kaistaa, jotka poikkesivat toisistaan kasvillisuuden, sijainnin ja/tai koon mukaan. Tutkimusvuosina 2008–2010 kaistoilta haavittiin luteet, jotka määritin lajitasolle. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää varianssianalyysein ja monimuuttujamenetelmin vaikuttaako käsittely, kaistan sijoittelu tai tutkimusvuosi luteiden lajimäärään, runsauteen ja lajikoostumukseen. Lajimäärä ja runsaus olivat suuremmat monimuotoisuuskaistoilla kuin kontrollikaistoilla. Lajimäärä oli suurin ensimmäisenä vuonna, jolloin myös lajikoostumus oli erilainen verrattuna muihin tutkimusvuosiin. Tutkimukseni tulokset osoittavat että sekä dispersaali että valinta vaikuttavat ludeyhteisön kokoonpanoon peltoekosysteemissä. Koska kaistan laadulla oli kaistan sijaintia suurempi merkitys lajistolle, voidaan päätellä, että valinnalla oli dispersaalia suurempi merkitys ludelajistolle peltolohkon mittakaavassa. Monimuotoisuuskaistoista hyötyvät lajit olivat yleisiä niittyjen lajeja, joten siemenseoksen valinnassa tulee ottaa kohdelajin tarpeet huomioon. Sukkessiomuutokset tapahtuvat nopeasti, mikä on hyvä ottaa huomioon monimuotoisuuskaistojen hoidon suunnittelussa. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että monimuotoisuuskaistat ovat hyödyllinen monimuotoisuustoimenpide peltoekosystemissä