SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN JULKISTEN HANKINTOJEN HANKINTAPROSESSIN SÄÄNTELY

Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista uudistettiin Suomessa vuoden 2016 lopulla. Uudistuksen johdosta lakiin otettiin omat erillisset säännökset sosiaali- ja terveyspalveluille sekä muille erityisille palveluhankinnoille. Muutoksen pääasiallisena tarkoituksena oli ottaa palvelun käyttäjien tarpeet entistä paremmin huomioon hankintamenettelyssä. Uudistus oli ajankohtainen, sillä viime vuosien aikana on mediassa ollut uutisia hankinnoista, joissa sote-palveluiden käyttäjien tarpeet on jätetty huomiotta. Tässä tutkimuksessa muun muassa otetaan kantaa siihen, miten sääntelyssä on onnistuttu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten sote-hankintaprosessia säännellään. Sote-hankintojen sääntelyä myös verrataan EU-kynnysarvot ylittävien ja kansallisten hankintojen sääntelyyn. Sääntelyn täydellinen ymmärtäminen on vain yksi osa onnistuneen hankinnan tekemisessä, mutta se antaa kuitenkin hyvät lähtökohdat hankintaprosessin aloittamiselle. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty kaikki muut osa-alueet, joita hankintaan liittyy sääntelyn tuntemisen lisäksi. Mukaan ei ole siis otettu esimerkiksi ulkoistuksen taloudellista näkökulmaa. Tutkimuksessa käydään hankintaprosessia läpi vaihe vaiheelta keskittyen hankintamenettelyn oleellisimpiin kohtiin. Teknisluontoisia seikkoja kuten määräaikoja tai dokumentointivaatimuksia ei tutkimuksessa tarkemmin käsitellä. Tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Oikeusdogmatiikassa selvitetään ja tulkitaan voimassa olevaa lainsäädäntöä käsiteltävissä olevan tutkimusongelman osalta pyrkien samalla hahmottamaan oikeusjärjestyksen mahdollistamat toimintavaihtoehdot. Oikeusdogmatiikassa voidaan myös systematisoida lainsäädäntöä, mutta tässä tutkimuksessa nojaudutaan ensin mainittuun oikeusdogmatiikan osa-alueeseen eli käytännölliseen lainoppiin. Pääasiallisina lähdeaineistoina tutkimuksessa ovat Suomen kansallinen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja lainvalmisteluaineistot