Uhkakuvadiskurssit Sauli Niinistön presidenttikauden puheissa vuosina 2012–2018

Pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheissa esiintyviä uhkakuvadiskursseja erityisesti siitä näkökulmasta, mitä niillä tehdään ja minkälaista politiikkaa niillä ajetaan. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten Niinistö ensin nostaa esiin jonkin uhkakuvan ja esittää sitten keinot tämän hallinnaksi. Uhan ja sen hallinnan välinen liike paljastuukin puheiden merkittäväksi dynamiikaksi. Tärkeänä näkökulmana tarkastellaan myös diskurssien taustalla vaikuttavia käsityksiä ja ideologioita, jotka ohjaavat uhkakuvien konstituoitumista sekä niiden hallintatapoja. Primaariaineistona on käytetty Sauli Niinistön ensimmäisen presidenttikauden puheita vuosilta 2012–2018. Metodologisena lähtökohtana toimii kriittinen realismi, jonka perusteella olen soveltanut historiantutkimuksen menetelmiä, kriittistä diskurssianalyysiä ja osittain myös Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen (securitization) teoriaa aineiston tulkinnassa ja päätelmien tekemisessä. Tutkielmassa käsitellyt uhkakuvadiskurssit ovat valtionvelka, Venäjä, terrorismi ja muuttoliike. Näiden hallinnan keinona Niinistö pyrkii erityisesti valtionvelan, muuttoliikkeen ja terrorismin kohdalla vahvistamaan kansallista eheyttä, joka nousee esiin myös tärkeänä diskurssina. Työssä esiin tullut suuri linja on se, että Niinistön alkukaudella valtionvelan uhan hallinta toimi laajempana kehyksenä hänen poliittisen toimintansa taustalla. Ulkopoliittiseksi linjaksi muodostuu investointien houkuttelu ja vienninedistäminen. Sisäpoliittisesti Niinistö pyrkii tukemaan talouskuripolitiikkaa. Tähän kytkeytyen kansallinen eheys nousee Niinistölle tärkeäksi kysymykseksi, jota hän pyrkii edistämään syrjäytymisen vastaisella kampanjoinnillaan sekä tukemalla suomalaista yrittäjyyttä. Ukrainan konfliktin käynnistyessä alkukeväästä 2014 Niinistön politiikan painopiste kuitenkin muuttui Venäjän noustessa keskeisimmäksi uhkakuvaksi. Ukrainan konflikti vahvisti Niinistön käsitystä Venäjästä ikuisena opportunistina ja toisena. Uhkaa patoamaan Niinistö alkoi muuttamaan ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa, jonka tuloksena syntyi elokuussa 2015 julkistettu neljän pilarin malli. Mallin ytimessä on nähtävissä käsitys Suomen läntisestä ja Venäjän itäisestä identiteetistä, mikä lopulta tekee mallista melko länsipainotteisen. Muuttoliike ja terrorismi turvallistuivat vuoden 2015 aikana ja dominoivat tilaa erityisesti alkuvuodesta 2016. Näiden yhteenkietoutuneiden diskurssien hallintaan Niinistö pyrkii tukemalla kansallista yhtenäisyyttä. Muuttoliikkeen uhka kehystyi osittain perussuomalaisilta lainatuilla teemoilta, joiden pohjalta on nähtävissä Niinistön pyrkimys tehdä myönnytyksiä muuttoliikkeeseen kielteisesti suhtautuvien suuntaan näiden radikalisoitumisen ehkäisemiseksi. Lisäksi terrorismin suhteen keskeiseksi diskurssiksi tuli sähköisen tiedustelulain tukeminen. Lopulta Niinistö ammentaa erityisesti liberaaleista diskursseista (myös ordoliberalismista) taloudesta puhuessaan ja enemmän konservatismista Venäjän, maahanmuuton, terrorismin ja kansallisen eheyden yhteydessä