Sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen yhteistyö kuntasektorilla

Sisäisen tarkastuksen merkitys on kasvanut yritysskandaalien ja väärinkäytösten vuoksi. Lisäksi organisaatioiden, kuten kuntienkin, toiminnot ovat nykyisin laajasti hajautettuja, jolloin sisäisen tarkastuksen tarvekin on kasvanut. Sidosryhmille on tärkeää saada tietoja toimintojen tehokkuudesta sekä siitä, että annettuja tietoja noudatetaan. Vaikka sisäisen tarkastuksen ja ulkoisen tarkastuksen näkökulmissa on eroja, on niiden tarkastuskohteissa havaittavissa päällekkäisyyksiä. Tämän johdosta osapuolten yhteistyö on järkevää jo pelkästään resurssien tehokkaan käytön kannalta. Yhteistyön tärkeys on huomattu myös tarkastustahojen järjestöissä, jotka ovat päättäneet tiivistää yhteistyötään edistääkseen yhdistysten jäsenten välistä vuoropuhelua. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista yhteistyötä tilintarkastajat ja sisäiset tarkastajat tekevät keskenään, mihin yhteistyö perustuu: lakiin, kirjallisiin ohjeisiin, vai esimerkiksi henkilösuhteisiin ja mitkä tekijät vaikuttavat yhteistyöhön. Tämän tutkielman empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelemalla neljän kaupungin sisäisen tarkastuksen tarkastusjohtajaa. Haastattelujen perusteella havaittiin, että ohjeistuksilla ei ollut juurikaan painoarvoa siinä mielessä, että ne olisivat syy yhteistyöhön vaan yhteistyö lähtee ennemmin tarpeista ja saaduista hyödyistä, mutta loppujen lopuksi kuitenkin viimekädessä ihmisistä ja heidän tahdostaan ryhtyä yhteistyöhön. Suurimmaksi hyödyksi haastatteluissa nostettiin päällekkäisen työn välttäminen, jolloin resurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön ja tarkastuskenttä laajemmaksi. Muita tutkielmassa esiin nousseita hyötyjä olivat lisätietojen ja lisävarmistuksen saaminen, väärinkäytösten estäminen ja ammatillinen kehittyminen. Tutkimuksen perusteella huomattiin, että samat yhteistyömuodot ja yhteistyön hyödyt joita sisäisen tarkastuksen johtajat toivat haastatteluissa esiin, ovat olleet kirjallisuudessa ja tutkimuksissa esillä jo koko 2000-luvun. Yhteistyö myös vaihteli paljon eri vuosien ja eri tarkastajien välillä ja henkilökohtaisilla asenteilla ja suhteilla vaikuttaisi olevan suuri merkitys yhteistyöhön. Yhtenäistä suuntaa yhteistyö kehittymiselle ei ollut havaittavissa. Sisäiset tarkastajat kokivat kuitenkin yhteistyön hyödyllisenä ja haluavat sitä olevan tarkastustahojen välillä. Toimivalla yhteistyöllä voitaisiin tunnistaa paremmin kunnan ongelma-alueet ja näin tuottaa lisäarvoa myös kunnalle. Erityisesti yhteiset palaverit ja töiden koordinointi olisivat tarpeellisia ja niiden järjestämiseksi tarkastuslautakunta voisi ottaa selkeämpää roolia. Yhteiset koulutustilaisuudet ja yhteinen kalenterialusta olisivat myös yhteistyön kannalta hyviä ratkaisuja