Ammattikorkeakouluissa työskentelevien hoitotyön opettajien kulttuurinen kompetenssi

Yhteiskunnan monikulttuuristuminen asettaa uusia vaatimuksia hoitotyön opettajien osaamiselle. Opettajien on kyettävä tukemaan paitsi tulevien hoitotyöntekijöiden kulttuurisen kompetenssin kehittymistä myös kulttuuritaustaltaan erilaisten opiskelijoiden oppimista, mikä edellyttää heiltä vahvaa kulttuurista kompetenssia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisissa ammattikorkeakouluissa työskentelevien hoitotyön opettajien kulttuurisen kompetenssin tasoa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin kuvailevan korrelatiivisen tutkimusasetelman mukaisesti. Aineisto kerättiin kahdeksassa eri ammattikorkeakoulussa työskenteleviltä sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, ensihoitaja- ja kätilöopiskelijoita opettavilta pää- ja sivutoimisilta opettajilta (n=142, vastausprosentti 63,5 %) käyttäen suomenkielistä, muokattua versiota kansainvälisestä strukturoidusta mittarista: Cultural Diversity Questionnaire for Nurse Educators (CDQ-NE) (Sealey 2003©). Kulttuurisen kompetenssin taso määrittyi sen mukaan, miten samaa tai eri mieltä opettajat olivat mittarin väittämien kanssa. Lisäksi avoimella kysymyksellä tiedusteltiin opettajien näkemystä kulttuurista kompetenssiaan edistävistä tekijöistä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti sekä avoimen kysymyksen vastausten (n=85, 60 %) osalta induktiivisella sisällönanalyysillä. Kulttuurisen kompetenssin kokonaisuudelle lasketun keskiarvon 3,8 (sd=0,4) perusteella hoitotyön opettajista suurin osa oli samaa mieltä siitä, että he ovat kulttuurisesti kompetentteja. Summamuuttujittain tarkastellen opettajat olivat kuitenkin epävarmoja kulttuurisesta tietämyksestään sekä siitä, ovatko he kanssakäymisissä kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten kanssa. Korkein keskiarvo 4,2 (sd=0,4) todettiin puolestaan kulttuurisen tietoisuuden summamuuttujassa. Kulttuurisen kompetenssin tasoon oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä muun muassa täydennyskoulutukseen osallistuminen viimeisen viiden vuoden aikana ja kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen työssä ja vapaa-ajalla. Avoimissa vastauksissaan opettajat toivat ilmi kompetenssin kehittymistä edistävinä tekijöinä esimerkiksi kulttuuriset kohtaamiset, informaalin oppimisen ja ammatillisen osaamisen kehittämisen. Hoitotyön opettajien kulttuurinen kompetenssi oli kokonaisuutena arvioiden tasolla, jota voidaan pitää vähimmäisvaatimuksena. Tulosten perusteella opettajilla on kuitenkin hyvät edellytykset kehittää kulttuurista kompetenssiaan. Täydennyskoulutus on tähän yksi hyvä keino, ja jatkossa tulisikin selvittää tarkemmin koulutukseen parhaiten soveltuvia sisältöjä ja toteutustapoja. Myös objektiivisin menetelmin toteutettuja tutkimuksia opettajien kompetenssin tasosta tarvitaan