OPETTAJA-ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN OPETUSHARJOITTELUSSA : Opiskelijoiden itsearviot opetustaidoista ja metakognitiosta

Tässä tutkimuksessa tutkittiin opettajaopiskelijoiden itsearvioita heidän kehittymisestään, asiantunteville opettajille tärkeissä osataidoissa ja heidän arvioita metakognitiostaan sekä näiden yhteyttä. Kiinnostuneita oltiin siitä, kuinka hyödyllisiksi opettajaopiskelijat itse kokevat käytännön harjoittelujaksonsa ja eroavatko arviot sen mukaan, missä vaiheessa opintoja he ovat. Asiantuntevaksi opettajaksi kehittyminen on pitkä ja monimutkainen prosessi. Aiempi teoria nostaa kehittymisessä erityisen merkittäväksi tekijäksi laadukkaan käytännön harjoittelun. Osa tätä laadukasta, käytännössä tapahtuvaa harjoittelua, on myös kokeneemmilta opettajilta saatava asiantunteva ja rakentava palaute. Tutkimuksessa esitellään 16-kohtainen lista osataitoja, joissa aiempien tutkimusten mukaan asiantuntevat opettajat suoriutuivat muita opettajia selkeäst i paremmin. Lisäksi avataan metakognition käsitettä ja sen yhteyttä asiantuntevaan opettajuuteen. Vertailun kohteena olivat 117 Turun yliopiston opettajakoulutuslaitoksen toisen ja neljännen vuosikurssin opiskelijaa, jotka olivat suorittaneet yhden koulutuksen pisimmistä harjoitteluista, toiselle vuosikurssille sijoittuvan AO2-harjoittelujakson tai syventävän, neljännelle opintovuodelle sijoittuvan SO4-harjoittelun. Opiskelijat arvioivat harjoittelun aikana tapahtunutta kehitystään jokaisessa 16 asiantuntevalle opettajalle tärkeässä osataidossa. Metakognitiota mitattiin 32-väittämän avulla ja kyseinen mittari muokattiin aiemman aikuisten opiskelijoiden metakognitiota mittaavan tutkimuksen pohjalta. Näistä saatuja keskiarvoja vertailtiin harjoittelun, sukupuolen ja aiemman opetustyökokemuksen perusteella. Lisäksi aineistoon kuului kaksi avointa kysymystä, joilla selvitettiin, mitkä asiat opiskelijat kokivat opetusharjoitteluissa hyödyllisimmiksi ja mitä he jäivät harjoitteluissa kaipaamaan. Määrällinen aineisto käsiteltiin kvantitatiivisin menetelmin ja avoimet vastaukset teemoiteltiin. Tulosten mukaan kaikki opettajaopiskelijat kokivat kehittyneensä vähintään jonkin verran opetusharjoittelun aikana. Kaikki arviot harjoittelusta, sukupuolesta tai aiemmasta opetustyökokemuksesta riippuen olivat hyvin samansuuntaisia, vaikka joitakin tilastollisesti merkitseviä eroja myös löydettiin. Tuloksista voidaan päätellä, että opettajaopiskelijat pitävät opetusharjoittelusta saatavaa käytännön kokemusta ja ohjausta kaikista hyödyllisimpänä osana koulutusta. Ohjaus ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla laadukasta ja niissä tapauksissa sitä jäätiin myös kaipaamaan eniten. Pohdittavaksi jääkin, miten taata kaikille opiskelijoille tasavertaisesti laadukas ohjaus