Ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden toteutuminen EU:n maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -asetuksessa Suomen poliittisen agendan ja lisääntyvän bioenergian käytön näkökulmasta

Metsien hiilinielujen rooli kansainvälisissä ilmastotoimissa korostuu Pariisin ilmastosopimuksessa, jossa yhdeksi tavoitteeksi määritellään saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen ja hiilinielujen tasapaino vuosisadan toisella puoliskolla. Samaan aikaan bioenergian lisääntyvällä käytöllä pyritään saavuttamaan päästöleikkauksia ja etenkin Suomessa puubiomassan energiakäyttöä ollaan lisäämässä merkittävästi lähivuosina, mikä pienentää hiilinieluja. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet metsäbiomassojen energiakäytön ilmastohyötyjen syntyvän vasta pitkällä aikavälillä. Tutkielmassa tarkastellaan EU:n vuoden 2030 ilmastokehykseen sisältyvää maankäyttö, maankäytön muutos- ja metsätalous (LULUCF) -asetusta, jonka myötä kyseisen sektorin päästöt ja poistot sisällytetään EU:ssa päästötilinpitoon. Keskeisiä elementtejä asetuksessa ovat hoidetun metsämaan vertailutaso sekä erilaiset joustot. Tutkimuksessa selvitetään, toteuttaako LULUCF-asetus ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä ja erityisesti bioenergian päästöjen sisällyttämistä tilinpitoon, sekä miten Suomen biotaloustavoitteet ja lopullinen LULUCF-asetus suhteutuvat Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Tilinpidon asiallisuuden arvioimiseksi tutkielmassa tarkastellaan myös uusiutuvan energian käytön edistämistä koskevaan RES II -direktiiviin sisältyviä bioenergian kestävyyskriteerejä, jotka laajentuvat koskemaan myös kiinteitä biomassoja. Lopullinen asetus ei täytä ilmastotoimilta vaadittavaa kunnianhimoisuuden kriteeriä, koska hiilinielujen pieneneminen sallitaan ja sektorin ilmastohyötyjä tavoitellaan vasta pitkällä aikavälillä. Lisäksi kestävyyskriteerit eivät tosiasiallisesti rajoita metsäpohjaisen bioenergian ilmastovaikutuksia. Suomi edisti neuvotteluissa kumpaakin edellä mainittua lopputulosta. EU:n ratkaisuilla voi olla esimerkinomaista vaikutusta LULUCF-sektorin kohteluun myös globaalisti, koska Kioton sopimuksen jälkeiselle ajalle ei ole kansainvälisellä tasolla määritelty sääntöjä hiilinielujen tilinpidolle. Metsäbiomassojen energiakäytön lisäämisen ongelmakohtiin ei ole EU:ssa riittävästi puututtu eikä tilinpito- ja laskentasääntöjen taustalla olevia poliittisia valintoja ole tuotu avoimesti esille. Keskeisenä tutkimuskohteena ja aineistona tutkimuksessa ovat EU:n lainsäädäntöprosessin asiakirjat, miltä osin tutkimus on lainsäädäntötutkimusta, ja siltä osin kun selvitetään uuden lainsäädännön sisältöä ja seurauksia, tutkimus on lainopillista. Tutkielma laadittiin lainsäädäntöprosessin aikana