Liikesalaisuusdirektiivin tuomia uudistuksia : erityisesti käyttöhyvityksestä

Suomessa ei ole erillistä lakia liikesalaisuuden suojasta. Immateriaalioikeuksista kuten patenteista, tavaramerkeistä ja tekijänoikeuksista, joihin liikesalaisuudet rinnastuvat osana yritysten aineetonta varallisuutta, on erillislait. Tämä johtunee ainakin osin siitä, että immateriaalioikeuksien osalta oikeudenhaltija saa lähtökohtaisesti yksinoikeuden suojan kohteeseen, ja suojan sisältö on suhteellisen selkeästi määritelty. Liikesalaisuus on vaikeammin määriteltävissä eikä anna sen haltijalle yksinoikeutta, mistä muun muassa seuraa, että liikesalaisuus voi olla samanaikaisesti laillisesti useamman eri henkilön hallussa. Liikesalaisuuden erityisluonteen vuoksi suojaavat säännökset yleensä estävät vain liikesalaisuuden oikeudettoman hankkimisen, ilmaisemisen ja käyttämisen. Liikesalaisuus voidaan hankkia siten laillisesti esimerkiksi käänteismallinnuksella, itsenäisellä kehitystyöllä taikka ostamalla tai lisensioimalla liikesalaisuuksia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää liikesalaisuusdirektiivin tuomat muutokset, jotka säädettäväksi ehdotettu liikesalaisuuslaki toisi mukanaan suomalaiseen oikeustilaan. Muutoksia tulee ainakin oikeudettoman hankkimisen, käytön ja ilmaisemisen osalta. Tämän lisäksi muutoksia tulee myös väärinkäytösten paljastamiseen sekä kieltoihin ja korjaaviin toimenpiteisiin. Merkittävin uudistus tulee kuitenkin vahingonkorvaukseen ja sen liitännäiseen käyttöhyvitykseen. Käyttöhyvitys on käytössä tällä hetkellä muissa immateriaalioikeuksissa. Liikesalaisuuksien erityisluonteista johtuen käyttöhyvityksen määrän arvioiminen on haastavampaa, kuin muissa perinteisissä immateriaalioikeuksissa. Käyttökorvauksen määritteleminen tapahtuu lähtökohtaisesti lisenssimaksun perusteella. Kohtuullisena lisenssimaksuna pidettäisiin sitä, jonka osapuolet olisivat keskinäisillä neuvotteluillaan markkinaehtoisesti saaneet aikaiseksi. Markkinahintavertailumenetelmä asettaa erittäin korkeat samankaltaisuuden vaatimukset vertailukohteille. Aineettoman omaisuuden ainutlaatuisuuden vuoksi ei useinkaan voida todentaa luotettavasti, että vertailtavana olevissa sopimuksissa havaittavat erot eivät vaikuttaisi hinnoitteluun. Jos vertailukelpoisia sopimuksia ei ole saatavilla, voidaan lisenssin markkinaehtoisuutta arvioitaessa käyttää myös muita OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia siirtohinnoittelumenetelmiä