YVA-menettelyn ja ympäristölupamenettelyn integrointi selvittämisvastuun näkökulmasta

Tutkielman aiheena on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettelyn) ja ympäristönsuojelulain (YSL) mukaisen lupamenettelyn (ympäristölupamenettelyn) kokonaisvaltainen integrointi, mikä on noussut Suomessa useasti puheenaiheeksi keskusteltaessa ympäristömenettelyjen sujuvoittamisesta ja nopeuttamisesta. Tutkielma liittyy siten myös läheisesti vireillä olevaan yhden luukun lainsäädäntöhankkeeseen. Kyseessä on merkittävä ympäristömenettelyihin kohdistuva uudistus, minkä vuoksi tutkimuksen tarve on ajankohtainen. Tutkielma on lainopillinen ja oikeusvertaileva. Oikeusvertailevaa tutkimusmetodia varten olen valinnut tutkittavaksi seuraavien maiden oikeusjärjestelmiä: Alankomaat, Saksa ja Ruotsi. Tutkielman tavoitteena on tutkia etenkin YVA-menettelyn ja YSL:n mukaisen ympäristölupamenettelyn kokonaisvaltaista integrointia selvittämisvastuuproblematiikan näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on tutkia ensinnäkin sitä, olisiko YVA ja ympäristölupamenettelyt integroitavissa selvittämisvastuun näkökulmasta ja toisaalta, selventäisikö näiden menettelyiden integrointi todellisuudessa toiminnanharjoittajan selvittämisvastuuta. Vireillä olevassa yhden luukun lainsäädäntöhankkeessa keskustelu on tosin painottunut YVA:n ja lupamenettelyjen ajalliseen integrointiin, minkä vuoksi tutkielmassa on tutkittu myös YVA:n ja lupamenettelyiden menettelyllisen integroinnin mahdollisuuksia ja sen vaikutuksia. Yhden luukun lainsäädäntöhankkeeseen liittyen tutkielman tavoitteena on myös löytää oikeusvertailevan tutkimusmetodin avulla vertailukohtia ja mahdollisesti toimivia tai toimimattomiksi todettuja käytäntöjä Alankomaiden, Saksan ja Ruotsin oikeusjärjestelmistä. Tutkielmani perusteella YVA:n ja ympäristönlupamenettelyiden pidemmälle menevä integrointi ei näyttäisi olevan järkevää tai edes tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioon YVA:n hyvinkin erilaiset funktiot ympäristölupamenettelyihin nähden, YVAL:n ja YSL:n selvittämisvastuiden eroavaisuudet (vaihtoehtotarkastelu ja sosiaaliset vaikutukset) sekä sisällöltään että tarkkuustasoltaan, sekä vaihtelevuudet YVA-hankkeiden lupakokonaisuuksissa ja lupien todellisissa hakemisjärjestyksissä. YVA:n ja ympäristölupamenettelyn integroiminen ei siten selventäisi toiminnanharjoittajan selvittämisvastuuta, vaan todellisuudessa saattaisi aiheuttaa epäselvyyksiä ja haasteita niin selvittämisvastuun sisällön ja laajuuden kuin luvanhakemisjärjestyksen osalta. Lisäksi integroiminen saattaisi vaarantaa YVA:n tavoitteiden toteutumisen. Katson kuitenkin, että vaihtoehdottomissa hankkeissa ajallinen kuulemiset yhdistävä integrointi saattaisi olla mahdollista, mutta integrointimahdollisuutta ei tulisi kuitenkaan rajoittaa vain YSL:n lupiin, vaan YVA tulisi olla mahdollista integroida tapauskohtaisesti ja joustavasti myös muihin lupamenettelyihin, esimerkiksi kaivoslupamenettelyyn. YVA:n sujuvoittamisen ja nopeuttamisen edistämisessä tulisi keskittyä hyödyntämään voimassa olevaan lainsäädäntöön jo tällä hetkellä sisältyviä integrointia edistäviä tekijöitä. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon sähköisen asiointijärjestelmän ja ennakkoneuvottelujen käyttöönotto tulevaisuudessa, voidaan mielestäni YVA:n ja lupamenettelyjen sujuvuutta ja nopeuttamista edistää näin muilla keinoin kuin integroinnilla siten myös ympäristönäkökulmia ja YVA:n tavoitteita vaarantamatta