Oikeudenkäyntikulujen korvaukseen oikeutetun asianosaisen asema korvausvelvollisen konkurssitilanteessa

Tutkielma käsittelee oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta siinä tilanteessa, kun korvausvelvollinen on asetettu konkurssiin. Tutkielmassa tarkastelun kohteena on paitsi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus tavanomaisessa oikeudenkäynnissä myös oikeudenkäynneissä, joissa vastapuoli menettelee moitittavasti. Konkurssin osalta tutkimus kohdistuu osakeyhtiömuotoiseen konkurssivelalliseen, jolloin tarkastelun kohteeksi tulee konkurssin oikeusvaikutusten lisäksi myös osakkeenomistajien rajoitetun vastuun merkitys suhteessa toisen asianosaisen oikeuteen saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaiseksi oikeudenkäyntikulujen korvaukseen oikeutetun asianosaisen asema muodostuu voimassaolevan lainsäädännön mukaan, kun vastapuoli asetetaan konkurssiin. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan niitä toimintavaihtoehtoja, joilla asianosainen voi pyrkiä suojaamaan tai parantamaan asemaansa. Tältä osin tutkimus kohdistuu paitsi lainsäädännön tarjoamiin vaihtoehtoihin, myös oikeuskäytännössä muodostettuun vastuun samastuksen mahdollisuuteen ja vakuutusyhtiöiden tarjoamiin oikeusturvavakuutuksiin. Suoritettu tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattista ja keskittyy ensisijaisesti selvittämään voimassaolevan lainsäädännön sisältöä. Keskeisimpinä lähdemateriaaleina ovat lainsäädäntöä selittävä oikeustieteellinen kommentaarikirjallisuus ja lakien esityöaineisto. Lisäksi laissa sääntelemättömän konstruktion eli vastuun samastuksen osalta lähteenä ovat erityisesti korkeimman oikeuden antamat ratkaisut KKO 2015:17 ja KKO 2017:94. Tutkimuksessa havaitaan, että vaikka oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluja koskeva sääntely on kattavaa, se ei käytännössä turvaa asianosaisen oikeutta saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan, kun korvausvelvollinen on asetettu konkurssiin tai on muutoin maksukyvytön. Keskeinen havainto on se, miten suuri vaikutus käytettävillä toimintavaihtoehdoilla on asianosaisen tosiasiallisen aseman muodostumiseen. Lisäksi tutkielmassa tehdään se havainto, että asianosaisen asemaan vastapuolen konkurssissa vaikuttaa merkittävästi kaksi asianosaisen omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaa seikkaa, ensinnäkin vastapuolen konkurssin alkamishetki ja toiseksi asiavaltuus oikeudenkäynnissä. Asianosaisen asemaa suojaavista toimintakeinoista merkittäväksi osoittautuvat sovinto ja oikeusturvavakuutus, sen sijaan muut arvioidut vaihtoehdot näyttäytyvät vähemmän hyödyllisinä