Arvioinnissa työnantajan ja työntekijän oikeudet ja velvollisuudet kollektiivisessa irtisanomisessa

Vaikka työoikeudellisessa sääntelyssä on vuosien myötä tapahtunut paljon kehitystä, on sitä ympäröivä työelämä kehittynyt kuitenkin vielä nopeammin. Työoikeudelliseen sääntelyyn on kohdistunut paljon muutosodotuksia, ja siihen liittyen on muutoinkin käyty yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelun taustalla ovat vaikuttaneet muun muassa eri tahojen näkökulmaerot työnantajan ja työntekijän velvollisuuksien ja oikeuksien ulottuvuuksista. Tutkielmassani perehdyn kollektiivista irtisanomista koskevaan sääntelyyn. Tutkimuskysymyksenä on, voidaanko työnantajan ja työntekijän oikeuksien ja velvollisuuksien välisen painotuksen katsoa olevan kollektiivista irtisanomista koskevassa sääntelyssä tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon työntekijän ja työnantajan välisessä suhteessa vaikuttava työntekijä suojeluperiaate, jolla varmistetaan heikommassa asemassa olevalle työntekijälle riittävä suoja työnantajan toimenpiteitä vastaan, sekä työnantajan oikeus käyttää liikkeenjohtovaltaa, jolla viitataan työnantajan oikeuteen johtaa liikettä tai yritystä. Käsittelen kokonaisuudessaan kollektiiviseen irtisanomisprosessiin liittyvää sääntelyä irtisanomisperusteen olemassaolon arvioinnista aina takaisinottovelvollisuuden päättymiseen asti. Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti irtisanomisperusteiden kokonaisuuden muodostavat TSL (työsopimuslaki) 7:1 ja TSL 7:3-4:t sekä työnantajan takaisinottovelvollisuutta koskeva TSL 6:6. Näiden lisäksi käsittelen myös muun muassa yhteistoimintamenettelyä ja työntekijälle suunnattua muutosturvaa. Tutkimusmenetelmänä on lainopillinen menetelmä ja tutkielman keskeiset lähdemateriaalit koostuvat työoikeudellisesta oikeuskirjallisuudesta sekä lainvalmisteluasiakirjoista. Loppuyhteenvedossa totean tutkimuskysymyksen osalta, että sääntelyssä vallitsee mielestäni tarkoituksenmukainen tasapaino nostaen esille kuitenkin muutamia kriittisiä huomioita, jotka liittyvät muun muassa takaisinottovelvollisuuden lyhentämiseen. Melko yleiselle tasolle muotoiltu sääntely mahdollistaa säännösten soveltamisen monenlaisiin tilanteisiin ja edesauttaa tapauskohtaisten seikkojen huomioon ottamista. Oikeuskäytännöllä onkin ratkaiseva vaikutus asiaa koskevan sääntelyn tulkintaan. Tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien uudistusten osalta tuon lopussa vielä esille näkemykseni siitä, että työoikeudellinen sääntely rakentuu edelleen melko paljon perinteiseen työntekokäsitteeseen ja että lähivuosina voisi olla perusteltua tarkastella työsopimuslain uudistamistarpeita kokonaisuutena kokonaisvaltaisen muutoksen aikaansaamiseksi eikä vain erikseen lain yksittäisiä säännöksiä