Vastavalmistuneiden luokanopettajien kasvatukselliset arvot ja näkemykset suhteessa inklusiivisiin arvoihin ja tavoitteisiin

Tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään vastavalmistuneiden luokanopettajien kasvatuksellista arvoja, sekä sitä, kuinka nämä arvot kuvastavat vallitsevaa inklusiivista näkemystä. Lisäksi selvitimme, miten opettajat kokivat opettajankoulutuslaitoksen perehdytyksen toimineen inkluusion ja oppilaiden tukitoimien osalta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii erityispedagogiikan näkökulmasta esitelty Suomen koulujärjestelmän kehitys viime vuosisadan aikana kohti nykyistä, inklusiivisempaa koulua. Arvojen osalta tutkimuksen teoriassa kerrotaan perusarvoista ja ihmisille tärkeiden arvojen luonteesta yleisesti, sekä tuodaan esiin inkluusioon liitettyjä arvoja. Tutkimusjoukkona toimivat vuonna 2016 valmistuneet luokanopettajat yhdestä Suomen maineikkaasta opettajankoulutuslaitoksesta. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, johon osallistui yhteensä kahdeksan haastateltavaa. Aineiston alanyysi toteutettiin sekä teemoittelun että fenomenografisen kategorisoinnin keinoin. Tärkeistä haastattelussa esiin nousseista aiheista muodostettiin teemoja tai alakategorioita, ja edelleen pääteemoja tai yläkategorioita. Tutkimuksen tulokset jakautuivat näkemyksiin opettajankoulutuslaitoksesta, näkemyksiin ja ymmärrykseen inkluusiosta, sekä kasvatuksellisiin arvoihin. Opettajankoulutuslaitoksen osalta kävi ilmi, että opettajat kokivat laitoksen opinnot keskimäärin hyvinä, mutta toisaalta kertoivat saavansa heikot valmiudet toimia inklusiivisessa koulussa. Tämä johtui siitä, että inkluusion ideologiaan ei oltu perehdytty, eikä tukitoimien toteuttamiseen ollut valmiuksia. Inkluusio koettiin yleisesti ongelmallisena toteuttaa resurssien ja tietotaidon puutteen johdosta, vaikka samanaikaisopettajuus ja yhteistyö nähtiinkin erittäin myönteisessä valossa. Inkluusio ymmärrettiin pääosin fyysisenä yhdessäolona tai kaikkien tasapuolisena arvostamisena. Haastateltavien puheesta oli selkeästi havaittavissa tietyt oppilasryhmät, joiden osallisuus koululuokassa nähtiin ongelmallisena, vaikka muuten moninaisen oppilasjoukon positiivisia puolia korostettiinkin. Fyysisen yhdessäolon painottaminen inkluusiosta puhuttaessa kertoo siitä, kuinka inkluusiota ei vielä nähdä kaikkien täytenä osallisuutena, mikä on huolestuttavaa, sillä suomalainen koulujärjestelmä on sitoutunut inklusiivisiin periaatteisiin kansainvälisin sopimuksin. Kasvatuksellisista arvoista tärkeimpinä esille nousivat erilaisuuteen suhtautuminen, tasa-arvo, rohkeus ja avoimuus sekä muita opettajan kasvatustehtävään ja ihmisten vuorovaikutukseen liittyviä arvoja kuten rehellisyys, yhteisöllisyys ja itsenäisyys. Erilaisuudesta haluttiin oppia ja rohkeuden ja avoimuuden kautta pyrittiin myös sen ymmärtämiseen ja hyväksyntään. Erilaisuudesta puhuttiin enemmän hyväksyttävänä, kuin arvostettavana asiana. Tämä viittaa siihen, kuinka rajanveto erilaisen ja muiden, niin sanotusti normaalien ihmisten välillä on haastateltavien puheesta havaittavissa. Tasa-arvoa pidettiin mahdollisuuksien tasa-arvona ja usean haastateltavan mielestä koulutuksen tasa-arvo ei Suomessa toteudu. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että opettajat olivat avoimia ja valmiita toimimaan inklusiivisesti, mutta heille ei oltu välttämättä annettu tarvittavia keinoja tai resursseja siihen. Tulosten siirrettävyyteen vaikuttaa tässä tutkimuksessa tutkijoiden omat näkemykset ja tulkintatavat haastatteluissa ja aineiston analyysissa. Tutkimuksen kulkua ja analyysia on kuvattu mahdollisimman tarkasti, jotta lukija voi arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Myös laaja teoreettinen pohja aiheesta lisää tutkimuksen luotettavuutta