Suun limakalvosairaudet ja niiden diagnostiikka

Tutkimusten mukaan suun limakalvomuutoksia esiintyy noin joka viidennellä suomalaisella. Hammaslääkäri on avainasemassa havainnoimassa ja diagnosoimassa näitä muutoksia. Suun limakalvomuutosten kliininen erotusdiagnostiikka on haastavaa, koska samannäköiset muutokset voivat olla esimerkiksi yksittäisiä trauman aiheuttamia, infektioita, yleissairauden esiintymiä tai pahanlaatuisia muutoksia. Koepalan ottaminen on olennainen osa diagnoosiin pääsyä. Histopatologisen diagnoosin perusteella päädytään hoitoon, jolla pyritään parantamaan potilas tai parantavan hoidon puuttuessa helpottamaan potilaan oireita. Tässä syventävässä työssä seurattiin neljän viikon ajan Turun yliopistollisen keskussairaalan Suusairauksien klinikalle tulleiden potilaiden diagnosointia ja hoitoa. Seuratut potilaat tulivat erikoissairaanhoitoon lähetteellä suun limakalvomuutosten ja/tai –oireiden vuoksi. Näiden potilaskäyntien pohjalta luotiin diagnosointikaavio ns. limakalvopotilaan prosessista, jonka mukaan limakalvopotilaiden diagnosointia ja hoitoa voitaisiin ryhmittää ja ohjata. Lisäksi käytiin läpi kunkin limakalvopotilaan koepalojen histologiset näytteet. Suun limakalvojen säännöllinen ja systemaattinen tutkiminen on perusedellytys muutosten toteamiseksi. Limakalvoprosessissa todettiin tärkeintä olevan mahdollisten pahanlaatuisten muutosten nopea diagnosointi koepalan avulla ja jatkohoitoon ohjaus. Lähes kaikkien suun limakalvomuutosten ja –sairauksien yhteydessä koepalan ottaminen on välttämätöntä diagnoosiin pääsemiseksi. Yleissairauksien diagnosoinnissa koepalan lisäksi tarvitaan yleensä laboratoriokokeita ja muiden erikoisalojen tutkimuksia ja konsultaatioita