Kansainvälisten yritysten siirtohinnoittelu aineettoman omaisuuden näkökulmasta : Case-tutkimus kolmesta suomalaisesta konsernista

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia kansainvälisten konsernien aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelua. Tutkielma tulee keskittymään erityisesti aineettoman omaisuuden tunnistamiseen, toiminto- ja riskianalyysin laatimisprosessiin, siirtohinnoittelumenetelmän valintaan ja niihin kehityskohteisiin aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa, joita yritykset ja veroviranomaiset osalta voidaan tunnistaa. Tutkielman neljä tutkimuskysymystä ovat: miten yritykset määrittelevät siirtohinnoittelutilanteisiin liittyvän aineettoman omaisuuden, miten yritysten toiminto- ja riskianalyysin laatimisprosessi etenee aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa ja mitkä ovat prosessin suurimmat haasteet, mitä siirtohinnoittelumenetelmiä yritykset käyttävät aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelutilanteissa ja mitä kehitysmahdollisuuksia aineettoman omaisuuden siirtohinnoitteluun yritysten ja veroviranomaisten näkökulmasta liittyy. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on laadullinen menetelmäsuuntaus, koska tutkielman kohteesta halutaan saada mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys. Tutkimusotteena on toiminta-analyyttinen tutkimus. Tutkimuksen case-yrityksinä on kolme suomalaista kansainvälisesti toimivaa konsernia. Tutkielman empiirinen aineisto on kerätty pääosin haastattelemalla konsernien aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelusta vastaavia verojohtajia ja veropäälliköitä. Tämän lisäksi tutkielmaa varten haastatellaan Verohallinnon asiantuntijaa, joka tuo tutkielman empiiriseen osaan veroviranomaisen näkökulman. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisten yritysten siirtohinnoittelua ja aineetonta omaisuutta käsittelevän kirjallisuuden pohjalle. Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelun merkitys on kirjallisuudessa esitettyjen näkökulmien mukaan kasvanut ja tämä kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan tulevaisuudessa. Tutkielman aikana tuodaan esille siirtohinnoittelun rooli sekä yrityksen sisäisestä, johdon laskentatoimeen perustuvasta näkökulmasta että ulkoisesta eli verotukseen nojautuvasta näkökulmasta. Tärkeänä lähteenä aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelun analysoinnissa on OECD:n siirtohinnoitteluohjeet monikansallisille yrityksille ja veroviranomaisille. Tutkielman tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan ensinnäkin pitää niin kutsutun rekisteröimättömän aineettoman omaisuuden tärkeää merkitystä siirtohinnoittelulle ja sen tunnistamisprosessien välttämättömyyttä. Tutkielman perusteella vaikuttaisi siltä, että toiminto- ja riskianalyysin laatimiseen ja siirtohinnoittelumenetelmän valintaan vaikuttavat erityisesti yrityksen aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelumalli ja yrityksen verotukseen liittyvät tavoitteet. Case-yrityksille yhteisiä piirteitä näyttäisivät olevan erityisesti aineettoman omaisuuden tunnistamiseen liittyvät näkökulmat, kun taas toiminto- ja riskianalyysin laatimisessa on paikoitellen eroavaisuuksia, jotka johtuvat pääsääntöisesti yritysten siirtohinnoittelupolitiikasta ja kontekstista. Yritykset toivovat tutkielman perusteella myös kansainvälisen verotuksen parempaa ennakoitavuutta, jota voidaan pitää myös aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelun tärkeimpänä verotuksellisena kehityskohteena. Yritysten ja veroviranomaisten välisen keskustelun kehittäminen on tässä avainasemassa. Yritysten tulisi lisäksi kehittää siirtohinnoitteluun liittyvää osaamista ja parantaa prosessiensa tehokkuutta