Kannabiksen käyttäjä suvaitsevaisuuden kynnyksellä : Suomalainen ritualisoitu kannabiksen käyttö siirtymäriittinä

Tutkielmassani tarkastelen sitä, miksi suomalaiset kannabiksen käyttäjät ritualisoivat kannabiksen käyttönsä. Kannabiksen käytön huomattava lisääntyminen Suomessa 1990-luvun toisen huumeaallon myötä ja väestön myönteisemmiksi muuttuneet mielipiteet tekevät siitä ajankohtaisen tutkimuksen kohteen. Käsitän kannabiksen käyttökulttuurin suomalaiseen alkoholikulttuuriin verrattavana kansanperinteenä ja tuon sen tutkielmassani folkloristiikan oppiaineen tarkastelun piiriin.Tutkielmani primaariaineiston koostuu vuosien 2016 ja 2017 välillä tekemistäni haastatteluista suomalaisten kannabiksen käyttäjien kanssa sekä vuosien 2014 ja 2017 välillä tekemästäni kenttätyöstä. Olen tämän lisäksi hyödyntänyt vuonna 2015 kirjoittamaani kandidaatin tutkielmaa varten keräämääni haastatteluaineistoa. Käsittelen ritualisoitua kannabiksen käyttöä Arnold van Gennepin kuvaamana siirtymäriitiä ja Victor Turnerin liminaalitilaa siinä olevia olentoja yhdistävää communitasta käsittelevien teorioiden kautta. Siirtymäriittiin liittyviä pyhän ja alhaisen käsitteitä tarkastelen käyttäen William Padenin ja Edward Shilsin sekulaarin pyhän määritelmiä. Tarkastelen kannabiksen käyttöä suomalaisesta huumepelosta, narkofobiasta, syntyvänä tabuna. Sen rikkomisesta seuraavaa poikkeavuuden leimaa käsittelen Howard Beckerin leimautumisteorian sekä Anton J. M. Dijkerin ja Willem Koomenin kommenttien avulla. Siirtymäriittinä suomalaisen ritualisoidun kannabiksen käytön tarkoitus on siirtää osallistujansa liminaalitilaan, yhteisön suvaitsevaisuuskynnykselle, ilman että he ylittävät sen ja tulevat leimatuiksi huumeiden käyttäjiksi. Liminaalitilan yhdistämät osallistujat muodostavat tilapäisen yhteisön, communitaksen, joka tarjoaa heille suojaa ja tuo yhteiskunnassa pyhänä pidettyä järjestystä liminaalitilaan. Siirtymäriitin tarjoaman communitaksen merkitys kannabiksen käyttäjille vähenee, kun heidän kokemuksensa kannabiksen käytöstä kasvaa. Samalla käyttäjien kokemus sallivammaksi muuttuneesta ilmapiiristä heikentää käyttöön liittyvää leimaa ja tätä kautta liminaalisuuden tunnetta. Rituaali on kuitenkin edelleen se sosiaalinen konteksti, jossa suomalaiset kannabiksen käyttäjät voivat olla varmoja siitä, ettei heitä leimata poikkeaviksi. Sen merkitys liittyy sekä käyttäjien liminaalisuuden tunteeseen, että sen asemaan osana sitä suomalaista kannabiksen käyttökulttuurin perinnettä, joka Suomeen vakiintui 1960-luvun ensimmäisen huumeaallon myötä. Huumeiden käytön kriminalisoinnin myötä sen käyttökulttuurin normit ovat alkaneet noudattaa valtakulttuurin normeja, painottaen vastakulttuurin kapinan sijaan yksilöllistä hedonismia, jonka käyttäjät sovittavat työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan