Rikosuhridirektiivi ja sen keskeisimmät muutokset asianomistajan asemaan rikosprosessissa

Tutkielman aihe keskittyy Euroopan unionin uhridirektiiviin ja sen keskeisimpiin muutoksiin asianomistajan asemassa rikosprosessissa. Kyseisellä direktiivillä määriteltiin EU:n alueella sovellettavat vähimmäisvaatimukset, jotka koskivat rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua rikosoikeudellisissa menettelyissä. Direktiivin täytäntöönpanon myötä jäsenvaltioiden tuli saavuttaa direktiivissä säännellyt vähimmäisvaatimukset, joita jäsenvaltiot saivat kuitenkin vapaasti myös laajentaa varmistaakseen uhrin korkeamman suojelutason. Suomessa asianomistajan asemaa on voitu pitää yleisesti katsottuna vahvana. Asianomistajalle kuuluu paljon prosessuaalisia oikeuksia ja tältä kannalta katsottuna asianomistaja on hyvässä asemassa. Kuitenkin asianomistajan on voitu ajatella jääneen hieman sivummalle prosessin kulussa prosessin keskittyessä tehokkaasti huomioimaan rikoksesta epäillyn tekijän oikeudet. Direktiivin täytäntöönpanosta johtuneet muutokset keskittyivätkin parantamaan entistä tehokkaammin asianomistajan asemaa. Lainsäädäntömme osalta merkittävimmät muutokset koskivat esitutkintalakia sekä oikeudenkäymiskaarta. Esitutkintalakia koskevat suurimmat muutokset liittyivät muun muassa asianomistajan henkilökohtaiseen arviointiin hänen erityisen suojelutarpeen määrittämiseksi ja arvioon erityisistä suojelutoimenpiteistä sekä asianomistajalle ilmoitettavien asioiden määrän lisääntymiseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella asianomistajan oikeuksia ja hänen asemaansa rikosprosessissa keskittyen käsittelemään asianomistajan asemaa rikosuhridirektiiviin perustuvien muutosten osalta. Tutkielmassa käsitellään erityisesti näistä muutoksista asianomistajan kannalta keskeisimpiä. Pääpaino on asianomistajan suojelua ja tukea tehostavilla muutoksilla. Aluksi tutkielmassa käsitellään asianomistajakäsitteen määrittelemistä sekä asianomistajan aseman parantamisen taustalla vaikuttavia perus- ja ihmisoikeuksia sekä kansainvälisiä suosituksia ja määräyksiä. Seuraavaksi tarkastellaan asianomistajalle kuuluvia perinteisiä prosessuaalisia oikeuksia. Tämän jälkeen tutkielman pääpaino keskittyy uhridirektiiviin ja sen aiheuttamiin keskeisimpiin muutoksiin. Lopuksi käsitellään direktiivin edellyttämiä suojelutoimenpiteitä rikosprosessissa ja tämän jälkeen muita mahdollisia suojelutoimia ja tukipalveluita. Aihetta ei ole kovinkaan paljon suoraan käsitelty oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä, joten lähteet painottuvat virallislähteisiin, lainsäädäntöön sekä aihetta sivuavaan kirjallisuuteen. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella uhridirektiivi parantaa entisestään asianomistajan asemaa luomalla asianomistajalla muun muassa aiempaa paremmat mahdollisuudet tuen ja suojelun saamiseen