Puolison perintöoikeus ja perintökaaren 3 luvun mukaisen jaon haasteet

Tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevan perintökaaren 3 luvun mukaista puolison perintöoikeutta sekä sitä, miten puolisonsa perineen lesken pesä jaetaan leskenkin kuoltua. Erityistä huomiota kiinnitetään pesänjaossa potentiaalisesti ilmeneviin ongelmakohtiin. Metodiltaan tutkielma edustaa perinteistä lainoppia, mutta sisältää myös lyhyehköt oikeusvertailu- ja de lege ferenda -osuudet. Tutkielma jakaantuu kahteen pääosioon, joista ensimmäisessä käydään varsin yksityiskohtaisesti läpi puolison perintöoikeutta ja lesken pesänjakoa koskevia perintökaaren säännöksiä sekä niiden vallitsevaa tulkintakäytäntöä. Toisessa pääosiossa tarkastellaan lähemmin perintökaaren 3 luvun sääntelyn synnyttämiä haasteita, erityisesti lesken näkökulmasta. Puolison perintöoikeutta koskevan sääntelyn tärkeimpänä solmukohtana voidaan tutkielman perusteella pitää sitä kaksiportaista perintöoikeuden toteuttamista, jolle voimassa oleva perintökaaren 3 luku perustuu. Ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten oikeuksien turvaamiseksi on puolisonsa perineen lesken oikeutta perimäänsä omaisuuteen rajoitettu etenkin testamenttauskieltoa sekä lesken tekemien lahjoitusten palautusvastuuta koskevin säännöksin. Myös avioliittolain mukaisen osituksen ja perintökaaren 3 luvun mukaisen jaon keskinäinen suhde havaitaan jossain määrin ongelmalliseksi. Haasteita lesken pesänjakoon saattaa aiheuttaa myös lesken uusi avioliitto. Tutkielman yhteenveto-osiossa hahmotellaan kaksi mahdollista lainsäädännöllistä ratkaisuvaihtoehtoa perintökaaren 3 luvun aiheuttamiin haasteisiin. Lesken pesänjakoa koskevassa sääntelyssä voitaisiin ensinnäkin hylätä nykyinen, puolittamisperiaatteelle perustuva malli ja ottaa käyttöön puolisoiden avioliiton aikaisille omistussuhteille rakentuva ratkaisu. Toinen vaihtoehto olisi nostaa leski kokonaan omaksi perillisryhmäkseen, ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset ohittaen