Koulutettava kansa Samuli Paulaharjun Lappia kuvaavissa teoksissa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla julkaistuja kansatieteellisiä kuvauksia koulutuksen historian ja diskurssianalyysin näkökulmista. Tutkimusasetelma on aineistolähtöinen tapaustutkimus. Aineistona toimivat kirjailija Samuli Paulaharjun (s.1875) kuusi kansankuvausta 1800-luvun loppupuolen arjesta Fennoskandian pohjoisosissa ja Kuolan niemimaalla. Teoksissa kuvatun kansan voi jakaa Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan suomalaisiin pienviljelijöihin ja ylirajaisesti eläviin saamelaisiin. Tutkimuksessa kysytään millaisena Samuli Paulaharju kuvaa kansaa lukutaitovaatimuksen edessä ja mitä julkisia aikalaisdiskursseja on tunnistettavissa Paulaharjun kuvauksista. Diskurssi on tässä tutkimuksessa kuvaustapa, joka kertoo tekstin kirjoittajan maailmankuvasta ja käsityksistä sekä suhteesta julkiseen aikalaiskeskusteluun. Diskurssi pyritään tunnistamaan vertaamalla ryhmien kuvauksia toisiinsa ja ajan julkiseen kansallisuus- ja kasvatuskeskusteluun. Lisäksi tulkinta perustuu kirjailijan henkilöhistoriaan. Kaksiosainen analyysiprosessi muodostuu sisällönanalyysista ja diskurssianalyyttisesta lähiluvusta. Tutkielman tulos on, että Paulaharjun kuvauksessa lukutaitovaatimuksen edessä oleva väestö on ensisijaisesti joukko kansalaisia. Koulunkäynti näyttäytyy kansalaistamisen ja kansalaistumisen välineenä. Tulos on yhtenevä koulutuksen funktion ja 1920- ja 1930-lukujen kansallista yhtenäisyyttä korostavan ilmapiirin kanssa. Kuvatut kansalaiset saavat kuitenkin erilaisia subjektipositioita riippuen heidän kulttuurisesta taustastaan ja asemastaan suhteessa Suomen valtioon. Näin makro- eli yhteiskunnallisen tason diskurssi jakautuu kolmeksi meso- eli paikallistason diskurssiksi. Rajoilla asuvat suomalaiset uudisasukkaat kuvataan ihanteellisina, ulkosuomalaiset koeteltavina ja saamelaiset tulevina kansalaisina. Kuva lukemaan oppimisesta on tämän tutkielman mukaan Paulaharjun Lappia kuvaavissa historianesityksissä kuva kansalaisesta ja hänen suhteestaan esivaltaan ja haluttuun kansalaisideaaliin. Toisistaan poikkeavat subjektipositiot ovat kirjailijan antamia, mutta myös julkisen diskurssin mukaisia. Kuvaukset kytkeytyvät aitosuomalaiseen, patrioottiseen, evolutionistiseen ja romanttiseen diskurssiin. Tutkielma osallistuu keskusteluun sekä suomalaisen koulumenneisyyden pohjoisimmista kysymyksistä että historianesitysten subjektiivisuudesta. 1920-luvun konteksti on ajankohtainen Suomen itsenäisyyden saavuttaessa vuonna 2017 sadan vuoden iän