Äidin syömishäiriötaustan yhteys lapsen ruokailuun liittyviin asenteisiin, ruokailukäytäntöihin ja vanhemmuuden stressiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko äidin syömishäiriötausta yhteydessä äidin asenteisiin lapsen ruokailuun liittyen ja äidin kokemaan vanhemmuuden stressiin ensimmäisen puolen vuoden aikana lapsen syntymästä. Lisäksi selvitettiin, onko syömishäiriötausta yhteydessä täysimetyksen kestoon ja muihin lapsen ruokailuun liittyviin käytäntöihin. Tutkimuksen aihe on kliinisesti tärkeä, mutta aiheesta on vähän aiempaa tutkimusta ja valtaosa niistä perustuu tapaustutkimuksiin. Tutkimus on osa laajaa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostui 102:sta syömishäiriötaustaisesta äidistä ja 204:sta verrokkiäidistä, jotka rekrytoitiin tutkimukseen raskausviikolla 12. Lapsen ollessa kolme kuukautta he vastasivat vanhemmuuden stressi -kyselyyn (Swedish Parenthood Stress Questionnaire). Lapsen ollessa kuusi kuukautta äidit vastasivat kyselylomakkeisiin, jotka sisälsivät lapsen ruokailuun liittyviä asenteita mittaavan kyselyn (Baby Care Questionnaire) ja syöttämiseen ja imetykseen liittyviä kysymyksiä. Tulokset osoittivat, että äidin syömishäiriötausta oli yhteydessä äidin suurempaan strukturoinnin tarpeeseen ruokailutilanteissa, lyhyempään täysimetyksen kestoon sekä runsaampaan maidonkorvikkeen ja pulloruokinnan käyttöön. Syömishäiriötausta ei ollut yhteydessä lapseen virittäytymiseen ruokailutilanteissa eikä äidin kokemaan vanhemmuuden stressiin. Syömishäiriötaustaiset äidit pitivät lapsen ruokailun strukturointia tärkeämpänä kuin verrokkiäidit. Tulos on linjassa aikaisemman kirjallisuuden kanssa, jossa on tuotu esille, että syömishäiriötaustaisilla on suurempi tarve kontrolloida toimintaansa ja erityisesti omaa syömiskäyttäytymistään. Kirjallisuuden perusteella lyhyempi täysimetyksen kesto sekä runsaampi maidonkorvikkeen ja pulloruokinnan käyttö taas voivat liittyä siihen, että imetys saattaa herättää syömishäiriötaustaisissa äideissä herkemmin ahdistusta ja lisäksi heillä voi olla suurempi tarve kontrolloida lapsen ravinnon määrää ja ruokailurytmiä. Huomio, että syömishäiriötausta ei ollut yhteydessä virittäytymiseen ja vanhemmuuden stressiin, on positiivinen löydös, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta