Työntekijän asema insolvenssimenettelyssä Suomessa ja Saksassa

Tutkielmassa vertaillaan Suomen ja Saksan insolvenssijärjestelmiä ja perehdytään erityisesti työntekijän irtisanomiseen ja irtisanoutumiseen molemmissa menettelyissä. Tutkielman aluksi luodaan yleiskuva molempien valtioiden insolvenssimenettelystä ja keskitytään erityisesti Saksan insolvenssimenettelyn erityispiirteisiin. Tämän jälkeen vertaillaan sitä, miten työntekijän irtisanominen on rakennettu molemmissa järjestelmissä. Suomessa insolvenssimenettely on rakennettu kahden erillisen järjestelmän varaan. Konkurssissa pyritään likvidoimaan yrityksen varallisuus ja pyritään näin turvaamaan velkojien saatavat. Yrityssaneerauksessa sen sijaan tavoitteena on yrityksen liiketoiminnan tervehdyttäminen sekä turvata velkojien saatavat elinkelpoisesta liiketoiminnasta tulevaisuudessa saatavilla tuloilla. Saksassa sen sijaan on valittu yhtenäisjärjestelmä, jossa yrityksen varallisuuden likvidointi tai sen liiketoiminnan tervehdyttäminen suoritettaan yhden yhtenäisen insolvenssimenettelyn sisällä. Yhtenäisjärjestelmää voidaan pitää ainakin teoriassa parempana ratkaisuna. Suomessa sekä konkurssin että yrityssaneerauksen yhteydessä on päätetty luoda menettelyn aloittamisesta erillinen irtisanomisperuste. Saksassa sen sijaan ei ole erillistä irtisanomisperustetta, vaan irtisanominen on suoritettava tavallisessa järjestyksessä. Molemmissa maissa on kuitenkin säädetty erityinen irtisanomisaika insolvenssiperusteiseen irtisanomiseen. Suomessa konkurssissa irtisanomisaika on kaksi viikkoa ja yrityssaneerauksessa irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Saksassa sen sijaan irtisanomisaika on lähes kolme kuukautta. Saksassa työntekijän irtisanominen insolvenssimenettelyn yhteydessä on hieman jäykempää kuin Suomessa johtuen erityisesti irtisanomisperusteen puuttumisesta. Lisäksi Saksassa irtisanomisaika on pidempi, mutta tämä ainakin osittain johtuu yhtenäismenettelyn luonteesta ja on kompromissi likvidaation ja rehabilitaation tarpeiden välillä. Kaikkia hyötyjä ja haittoja ei voida kuitenkaan johtaa järjestelmien eroista, vaan osan taustalla on joko poliittiset tai lakitekniset syyt