Konserniavustuksen suhde vähemmistöosinkoon - Huomioiden myös kirjanpito- ja yhtiölainsäädännön

Laki konserniavustuksesta verotuksessa (konserniavustuslaki, 21.11.1986/825) säädettiin vuonna 1986, jotta verotuksen neutraalisuus toteutuisi paremmin, kun liiketoimintaa harjoitetaan konsernimuodossa. Konserniavustuslaki sääntelee kuitenkin nimensä mukaisesti konserniavustusta vain verotuksessa, eikä konserniavustuksesta ole säännelty osakeyhtiölaissa. Tästä syystä konserniavustuksen yhtiöoikeudellinen hyväksyttävyys on kiistanalaista, etenkin suhteessa yhdenvertaisuusperiaatteeseen ja vähemmistöosinkoon. Lisäksi konserniavustusta voidaan pitää ongelmallisena suhteessa kirjanpitolainsäädäntöön. Korkein oikeus antoi loppuvuonna 2015 kaksi merkittävää yhtiöoikeudellista ratkaisua, jotka koskivat konserniavustuksen ja vähemmistöosingon suhdetta. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan KKO 2015:104, että voidakseen moittia vähemmistöosinkopäätöstä, pitää kantajien samalla moittia tilinpäätöksen vahvistamista. Ratkaisun KKO 2015:105 mukaan konserniavustus ei ole yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, mikäli konserniavustuksen antamiselle on hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet. Korkeimman oikeuden kantaa voidaan kuitenkin kritisoida, sillä lähtökohtaisesti käytännössä tuloksensiirto on ainut peruste konserniavustuksen antamiselle. Konserniyhtiöt voivat tehdä varojensiirtoa muillakin keinoilla, kuten pääomasijoituksella sekä osingonjaolla. Pääasiallisena tutkimusongelmana tutkielmassa on perusteet, joiden perusteella konserniavustus ei ole osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen sekä se, millä perusteella konserniavustus tulisi huomioida vähemmistöosinkoa laskettaessa. Tukevina näkökulmina tutkielmassa on konserniavustuksen suhde laajemmin yhtiöoikeuteen ja kirjanpitolainsäädäntöön sekä ongelmallisuus suhteessa niihin. Lähteinä tutkielmassa on käytetty pääasiassa kotimaista oikeuskirjallisuutta, mutta tuoreet korkeimman oikeuden ratkaisut ovat vaikuttaneet myös huomattavasti tutkielman sisältöön ja rakenteeseen. Vanhempia korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan päätöksiä on lisäksi hyödynnetty tutkielman lähteinä. Pääasiallinen tutkimusmetodi tutkielmassa on oikeusdogmaattinen. Tutkielman loppupäätelmänä voidaan esittää, että konserniavustuslaki ei vastaa tämän hetken tarpeita, ja lakia olisi uudistettava. Ensisijainen muutoskeino olisi kirjanpitosidonnaisuuden poistaminen konserniavustuslaista. Sen avulla suurin osa ongelmista, joita konserniavustuslailla on tällä hetkellä suhteessa muuhun lainsäädäntöön, ratkeaisivat