Huumausainerikoksen kvalifiointiperusteet – erityisesti huumausaineen vaarallisuudesta ja määrästä

Tässä tutkielmassa selvitetään sitä, millä perusteilla huumausainerikos voidaan katsoa törkeäksi. Erityisesti tutkielmassa keskitytään arvioimaan erittäin vaarallista huumausainetta tai suurta määrää huumausainetta koskevaa kvalifiointiperustetta, jolloin keskeisenä lähteenä käytetään oikeuskäytäntöä. Muiden kvalifiointiperusteiden osalta käsittely on suppeampaa. Pääasiallisen tutkimuskysymyksen lisäksi tutkielmassa perehdytään huumausainerikollisuuteen yleisemmällä tasolla, nostetaan esille oikeusvertailevana näkökulmana Ruotsin lain mukainen sääntely koskien huumausaineen vaarallisuutta ja määrää osana törkeysarviointia sekä perehdytään tahallisuusarviointiin kvalifiointiperusteiden näkökulmasta. Tutkielma on metodiltaan pääosin oikeusdogmaattinen. Huumausaine voidaan rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan katsoa erittäin vaaralliseksi kolmella vaihtoehtoisella perusteella, jotka ovat virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, huumausaineen lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara sekä voimakkaat vieroitusoireet. Huumausaineen vaarallisuuden arviointi on korostuneesti lääketieteellistä ja toisaalta myös kemiallista, mikä tekee arvioinnista poikkeuksellisen haastavaa lainsoveltajalle. Tästä syystä tuomioistuinten ratkaisut aineen vaarallisuudesta perustuvatkin suurelta osin asiantuntijalausuntoihin. Sitä, mitä pidetään suurena määränä huumausainetta, ei ole mahdollista ilmaista yksiselitteisesti esimerkiksi kiloissa. Rajanveto suuren määrän osalta riippuu kulloinkin käsillä olevasta huumausaineesta sekä aineen pitoisuudesta. Oikeuskäytännössä suurta määrää arvioidaan vakiintuneesti aineesta saatavien tavanomaisten käyttöannosten perusteella. Käytännössä arvioinnissa käytetään apuna Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen huumausainerikosten rangaistussuositukseen sisältyvää taulukkoa, jossa on tavallisimpien huumausaineiden osalta esitetty lähtökohtaisesti kvalifiointiperusteen täyttävät määrät. Ohjeellisten taulukoiden käyttö on kohdannut paljon kritiikkiä, johon voidaan kuitenkin vastata teon kokonaistörkeysarvioinnin merkitystä korostamalla. Peittämisperiaatteen mukaisesti törkeästä tekomuodosta tuomitseminen edellyttää, että tekijä on ollut riittävässä määrin tietoinen tekonsa kvalifioivista olosuhteista. KKO:n vakiintuneen linjan mukaan tekijän on pidettävä tunnusmerkistöseikkojen olemassaoloa varsin todennäköisenä, jotta tahallisuusvaatimus olosuhdetahallisuuden osalta täyttyy. Käytännön ratkaisuharkinta perustuu tällöin kokonaisarviointiin.Siirretty Doriast