Määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointi kaksipuolisilla markkinoilla – erityisesti verkkoalustoilla

Tämä tutkielma käsittelee määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta sellaisia yrityksiä, jotka toimivat internetin kaksipuolisilla markkinoilla käyttäjäryhmien välisen vuorovaikutuksen mahdollistavina alustoina. Tällaiset yritykset kykenevät usein keskittämään markkinoita ja lukitsemaan käyttäjiä itselleen. Tämän vuoksi ne ovat tärkeän tarkastelun alaisena EU:n digitaalisia sisämarkkinoita luotaessa. Tutkielma jakaantuu kahteen pääosaan, kun siinä yhdistetään alustoja koskeva taloustieteellinen arviointi sisämarkkinoiden kilpailuoikeuden soveltamiskäytäntöön. Tällä tavoin mahdollistuu näiden näkökulmien vertailu sekä vallitsevan oikeustilan arviointi. Tutkielman päämetodina on lainoppi, mutta siihen yhdistyy oikeustaloustieteen tutkimusmetodi. Lähdeaineisto koostuu lähinnä kilpailuoikeudellisesta ja taloustieteellisestä kirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä sekä virallisaineistosta. Tutkielman taloustieteellinen malli luodaan eklektistä teoriaa soveltaen, jolloin on mahdollista saada aikaiseksi kokonaisvaltainen, eri koulukuntien näkemyksiä yhdistävä lopputulos. Taloustieteellisen mallin tuloksena havaitaan, että verkkoalustojen markkinat ovat taipuvaisia keskittymään verkostovaikutusten, teknologiamarkkinoiden innovaatiovetoisuuden sekä informaatiohyödykkeiden erityispiirteiden vuoksi. Tämä keskittyminen ei kuitenkaan aina ole pitkäkestoista eikä toimijoiden hyvinvointia vähentävää. Tutkielmassa arvioidaan myös yrityksen strategioita ja markkinoiden ominaispiirteitä, jotka voivat vaikuttaa markkinoiden keskittyneisyyden voimakkuuteen ja haitallisuuteen. Taloustieteellinen keskustelu on lisääntyvässä määrin onnistuttu integroimaan oikeuskäytäntöön, mutta ongelmia aiheutuu etenkin taloustieteellisten välineiden toimimattomuudesta, verkostovaikutusten objektiivisen mittaamisen vaikeudesta sekä markkinavoiman ja innovaatiokannustimien välisen suhteen määrittelemättömyydestä. Lisäksi EU:ssa vallitseva ordoliberaalinen lähestyminen kilpailuoikeuteen osoittautuu heikentävän yritysten mahdollisuutta puolustaa dynaamisilla argumenteilla suorituskilpailuaan sekä markkinoiden itsekorjaavuutta. Tällöin taloustieteellisesti rationaalinen toiminta saatetaan kieltää. Tilannetta voitaisiin parantaa taloustieteellistä keskustelua kehittämällä, empiiristä tutkimusta lisäämällä sekä dynaamisten argumenttien näyttövelvollisuuden tasoa uudelleen arvioimalla.Siirretty Doriast