Sähköisen kaupankäynnin tuloverotus

Digitalisaation myötä kaupankäynnin tavat ovat monikanavaistuneet. Entisten rinnalle on tullut erilaisia tietoverkkoja hyödyntäviä kaupankäynnin muotoja. Uudistumiseen liittyy verotuksellisia haasteita valtioiden verotusvallan alueellisen ulottuvuuden määrittelyyn ja kansainvälisten yritysten verosuunnitteluun liittyen. Ongelmat ovat leimallisesti kansainvälisiä ja siksi keskeisimmäksi foorumiksi niiden ratkaisemisessa on muodostunut OECD. Tilanteeseen liittyy oikeuslähdeopillisia kysymyksiä verosopimusoikeuden ja kansallisen verolainsäädännön suhteesta sekä oikeusperiaatetason kysymyksiä alue- ja legaliteettiperiaatteen suhteesta. Tutkielmassa pyrin hahmottamaan relevanteimmat kansainvälisen sähköisen kaupankäynnin tuloverotukseen liittyvät haasteet. Sidon niiden käsittelyyn keskeisimmät niitä koskevat säännökset ja pyrin luomaan tilanteesta käytännönläheisen kokonaiskuvan. Tutkimusmetodini on oikeusdogmaattinen ja tulkinta-aineistona käytän pääasiassa OECD:n piirissä syntynyttä verosopimusoikeutta, kuten malliverosopimusta ja siirtohinnoitteluohjeita. Aineistooni sisältyy myös suomalaisen vero-oikeuden relevantteja säädöksiä, kuten tuloverolaki (30.12.1992/1535), väliyhteisölaki (16.12.1994/1217) sekä verotusmenettelylaki (18.12.1995/1558). Keskeisimpänä haasteena voidaan pitää sitä, miten määritellään oikeudenmukaisesti se, minkä valtion verotusvallan alle kansainvälisessä sähköisessä kaupassa muodostuvat tulot kuuluvat. Perinteisesti verotusvalta on muodostunut yrityksen kotivaltion tai yritykselle muodostuneen kiinteän toimipaikan perusteella. Näitä keskeisiä käsitteitä ei ole mielekästä enää määritellä samoin kuin aiemmin. Tulonmuodostuksen ilmiötä sähköisen kaupankäynnin kontekstissa olisi syytä analysoida tarkemmin ja kiinnittää huomio fyysisen paikan sijasta esimerkiksi ostajan tahdonilmaisuun ja sen yhteyttä tiettyyn valtioon. Voidaan jopa asettaa kyseenalaiseksi se, onko kiinteän toimipaikan käsite oikea väline ottaa kansainvälisen sähköisen kaupankäynnin tulonmuodostus haltuun? Legaliteettiperiaate on edelleen eräs keskeisimmistä oikeusvaltion kulmakivistä. Kansainvälisen sähköisen kaupankäynnin verotuksen yhteydessä olisi kuitenkin perusteltua ottaa rinnalle aiempaa vahvemmin alueperiaate. Vahva legaliteettiperiaate on mahdollistanut kansainvälisten konsernien monimutkaiset yritysrakenteet, joiden kautta tuloja on siirretty halvan verotuksen maihin. Alueperiaatteen vahvistuminen voidaan nähdä vastareaktiona tähän. Alueperiaatteen laajempi soveltaminen voidaan nähdä oikeudenmukaiseksi ja tehokkaaksi tavaksi järjestää valtioiden verotusoikeuden ulottuvuus. Argumentoitaessa verotus- ja tuomioistuinpäätöksissä vahvemmin myös oikeusperiaatteiden tasolla, voisi tehtyjen oikeudellisten ratkaisujen kansalaisten kokema legitimiteetti parantua. Hedelmällisintä olisi tarkastella verotusvallan alueellisen ulottuvuuden määrittelyä alueperiaatteen lisäksi myös asuinvaltioperiaatteen ja kohdevaltioperiaatteen näkökulmasta. Näiden yhdistelmää voidaan kutsua vaikka arvonluontivaltion periaatteeksi.Siirretty Doriast