Edunvalvonnasta erityisesti perhe- ja jäämistö-oikeudellisten oikeustoimien kannalta

OTM-tutkielma käsittelee pääasiassa edunvalvontaan liittyviä kysymyksiä erityisesti perhe- ja jäämistöoikeudellisten oikeustoimien kannalta. Kirjoituksessa esitetään, millaisia seikkoja tulee erityisesti ottaa huomioon silloin, kun tällaiseen oikeustoimeen osallinen on edunvalvonnan piirissä. Lisäksi selvitetään edunvalvojan toiminnan kontrollointia lähinnä joidenkin holhoustoimilain säännösten pohjalta. Tutkielmassa käsitellään myös edunvalvontavaltuutuksen tarjoamaa jäämistösuunnittelun mahdollisuutta. Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen; se perustuu pääasiallisesti oikeustieteelliseen kirjallisuuteen. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Pertti Välimäen Edunvalvontaoikeus (2013) sekä Johanna Tornbergin ja Matti Kuulialan Suomen edunvalvontaoikeus (2015). Tutkielmasta ilmenee, että vaikka lähtökohtaisesti holhoustoimilain mukaisessa edunvalvonnassa päämiehen ja edunvalvojan suhteessa vaikuttaisi olevan ristiriita päämiehen itsemääräämisoikeuden (autonomia) ja immuniteetin sekä toisaalta hänen suojaamistarpeensa kannalta välttämättömän kontrollin (paternalismi) välillä, käytännön tilanteissa ongelmia ei pääsääntöisesti ole; nämä periaatteet täydentävät usein toisiaan. Edunvalvojat kykenevät myös yleensä toimimaan päämiestensä kanssa yhteistyössä siten, että päämiesten intresseistä huolehditaan heidän kanssaan neuvotellen. OTM-tutkielmassa ehdotetaan, että päämiehelle haettaisiin kuolinpesässä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mielellään jo perunkirjoitusta varten, edunvalvojan tai edunvalvojan sijaisen määräämistä, jos päämies on edunvalvonnan tarpeessa tai jos ristiriita nykyisen edunvalvojan kanssa näyttää mahdolliselta. Kun myöhemmin, esimerkiksi osituksen ja perinnönjaon yhteydessä joka tapauksessa todennäköisesti tarvittaisiin edunvalvojan tai edunvalvojan sijaisen määräämistä, kannattaa päämiehen etujen turvaamiseksi määräystä hakea jo ennen perunkirjoitusta.Siirretty Doriast