Ympäristönsuojelulain vaatimusten ja ympäristölupamääräysten suhde ympäristörikosoikeudessa

Tutkielma käsittelee ympäristönsuojelulain ja ympäristölupamääräysten suhdetta ympäristörikosvastuun kontekstissa. Ympäristörikosten tunnusmerkistöt saavat täsmällisen sisältönsä aineellisesta ympäristölainsäädännöstä ja niitä täsmentävistä hallinnollisista normeista. Tyypillisesti toiminnanharjoittaja voi lainvoimaisen ympäristölupapäätöksen puitteissa toimiessaan olettaa toimintansa olevan sallittua ja lainmukaista. Ympäristönsuojelulain yleiset velvollisuudet, periaatteet ja kiellot, erityisesti selvilläolovelvollisuus, pilaantumisen rajoittamis- ja torjuntavelvollisuudet sekä yleiset pilaamiskiellot, asettavat kuitenkin toiminnanharjoittajalle myös osittain ympäristölupamääräyksistä riippumattomia velvoitteita. Näistä hallintoaksessorisuuteen liittyvistä ongelmista tarkastellaan erityisesti tilanteita, joissa toimintaan on myönnetty muodollisesti pätevä, mutta sisällöllisesti virheellinen ympäristölupa. Tutkielma tarkastelee ympäristönsuojelulain selvilläolo- ja rajoittamisvelvoitteiden osalta niiden osittain ympäristölupamääräyksistä riippumatonta vaikutusta, sekä niiden ympäristörikosoikeudellista sisältöä. Erityisesti tarkastellaan niiden vaikutusta toiminnanharjoittajan selonotto- ja huolellisuusvelvollisuuksiin. Ympäristölupamääräysten osalta tarkastellaan virheellisten tai puutteellisten lupamääräysten tulkinnallista asemaa sekä niiden suhdetta ympäristönsuojelulain velvoitteisiin ympäristörikosoikeudellisessa kokonaisarvioinnissa. Tässä kokonaisharkinnassa lupamääräykset muodostavat vain yhden huolellisuusarviota täsmentävän tason. Ympäristölupamääräyksiä tulee tulkita osana lupamääräysten muodostamaa kokonaisuutta, jossa huomidaan sekä luvan tarkoitus että ympäristökriminalisointien ja ympäristönsuojelujärjestelmän ratio. Selvittämisvastuun jakautuminen luvanhakijalle ympäristölupamenettelyssä sekä ympäristöluvan suhteellistettu pysyvyysvaikutus vähentävät myös osaltaan mahdollisuutta tulkita ympäristölupamääräyksiä normatiivisessa tyhjiössä. Nämä seikat yhdessä ympäristöperusoikeuden tulkintavaikutuksen ja ympäristönsuojelulain selvilläolo- ja rajoittamisvelvoitteiden kanssa ovat omiaan korostamaan toiminnanharjoittajan vastuuta, vaikka toimintaan olisikin myönnetty muodollisesti pätevä ympäristölupa. Tavoitteena on siten systematisoida ympäristönsuojelulain velvoitteiden vaikutusta toiminnanharjoittajan selonotto- ja huolellisuusvelvollisuuksiin ja toisaalta peilata näiden velvoitteiden asettamaa vastuukonstruktiota toiminnanharjoittajan ympäristölupamääräysten nojalla nauttimaan luottamuksensuojaan. Tutkimuskysymykset liikkuvat ympäristö-, rikos- ja hallinto-oikeuden rajapinnoilla ja niitä tarkastellaan jokseenkin ympäristönäkökohtia painottavista lähtökohdista. Metodisesti tutkielma noudattaa pitkälti yhteishakuisen lainopin suuntaviivoja.Siirretty Doriast