Häkki hiipiti puuhu. Kahden sisaruksen varhainen kielenkehitys ja puheen lounaismurteiset piirteet.

Tutkin Pro gradu -tutkielmassani kahden sisaruksen puheen kehitystä ensisanoista kahden ja puolen vuoden ikään saakka. Tutkimuksessani käsittelen lasten äännekehitystä, ensisanojen rakennetta, taivutuksen omaksumista, puheessa esiintyviä fonologisia prosesseja sekä puheen lounaismurteisia piirteitä. Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä sekä litteroiduista ääni- ja videotallenteista, joita olen kerännyt melko tasaisesti koko tutkimusajalta. Tutkimus kuuluu sekä lapsenkielen tutkimuksen että murretutkimuksen alaan. Tutkimuksessani tarkastelen, miten informanttieni puheenkehitys on edennyt ja miten heidän puheenkehityksensä suhteutuu muiden aiemmin tutkimuksen kohteena olleiden suomenkielisten lasten puheenkehitykseen. Selvitän myös, mitä lounaismurteisia piirteitä heidän puheessaan esiintyy ja esiintyykö niitä jo ensisanojen kaudella. Tutkin myös, kuinka paljon lounaismurteinen ympäristö vaikuttaa lapsen varhaiseen kieleen, eli eroaako lounaismurteisten lasten varhainen kieli muualla Suomessa asuvien aiemmin tutkittujen suomenkielisten lasten kielestä. Tutkimustulosten mukaan informanttieni varhainen äänteellinen kehitys noudattaa enimmäkseen suomenkielisten lasten tyypillistä äänteellisen kehityksen linjaa, eivätkä sisarusten keskinäisetkään erot ole suuria. Esikoisen, Vilhon, kielenkehitys etenee ensin hitaasti, mutta nopeutuu kaksitavuvaiheen väistyttyä. Nuoremmalla sisaruksella, Einolla, kielenkehitys on alussa tasaisempaa, mutta hidastuu kahden vuoden iässä hetkellisesti änkytyksen vuoksi. Sisarusten kielenkehitys on näistä hidasteista huomatta taivutuksen osalta keskimääräistä nopeampaa: esimerkiksi suomen kielen nominien taivutuksen Vilho omaksuu kaksi kuukautta ja Eino lähes kuusi kuukautta nuorempana kuin keskimääräinen suomalainen lapsi. Tutkimustulokseni osoittavat, että informanttieni puheessa on havaittavissa lounaismurteisia erityispiirteitä. Heillä on melko paljon konsonanttiloppuisia ensisanoja, joiden on aiemmin katsottu olevan hyvin harvinaisia lapsenkielessä. Konsonanttiloppuisten sanojen suosiminen johtunee kotona ja lähiympäristössä puhutusta lounaismurteesta, jossa esiintyy runsaasti loppuheittoa. Myös diftongit avartuvat heillä erittäin voimakkaasti ja lounaismurteiden erikoisgeminaatiota esiintyy jonkin verran. Einolla omistusliitteiden käyttö on selvästi runsaampaa kuin suomalaislapsilla keskimäärin.Siirretty Doriast