Sylkirauhasten sairaudet

Syventävien opintojen opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on perehtyä hammaslääkärin näkökulmasta sylkirauhasissa esiintyviin sairauksiin. Ihmisellä on kolme parillista suurta sylkirauhasta sekä lukuisia pieniä sylkirauhasia suussa ja huulissa. Sylkirauhaset koostuvat mukoosia tai seroosia sylkeä erittävistä asinus-soluista, tiehytputkistoista ja sylkeä eteenpäin vievistä lihasmaisista myoepiteelisoluista. Sylkirauhaset muuntavat ja erittävät verenkierrossa olevia aineita suuonteloon syljen muodossa. Syljellä on tärkeä rooli suun terveydessä, puheen tuottamisessa, syömisessä, ravinnon hajottamisessa ja vieraiden aineiden metaboliassa. Yleisimpiä sylkirauhasten sairauksia ovat tulehdukset. Ne voivat olla viruksen, bakteerin, vierasesineen kuten sylkikiven, trauman (mukoseele ja ranula) tai paikallisen iskemian (nekroottinen sialometaplasia) aiheuttamia. Myös yleissairaudet, esimerkiksi Sjögrenin oireyhtymä, voivat ilmetä sylkirauhasissa. Lääkkeet ja hormoonipuutokset aiheuttavat syljen erityksen vähenemistä tai subjektiivista kuivan suun tunnetta. Sylkirauhaskasvaimet ovat useimmiten hyvänlaatuisia adenoomia. Pahanlaatuiset kasvaimet, karsinoomat, ovat harvinaisia. Sylkirauhassairauksien diagnostiikan kulmakivenä on kliininen tutkimus sekä tarvittaessa solu- ja/tai kudosnäyte. Usein käytetään myös kuvantamismenetelmiä kuten ultraääntä. Sylkirauhasen tulehduksia hoidetaan oireenmukaisesti kipulääkkeillä ja tarvittaessa antibiooteilla. Sjögrenin oireyhtymän hoidossa on tärkeää oireenmukainen hoito ja asianmukainen systeemilääkitys. Kasvaimet hoidetaan kirurgisesti; joskus annetaan lisäksi sädehoitoa. Molekyyligenetiikan keinoin etsitään uusia biomarkkereita diagnostiikan avuksi ja kehitetään täsmälääkehoitoja. Hammaslääkärin toimialue on suu. Siksi hänen tulee tunnistaa kattavasti sylkirauhasten sairaudet. Hammaslääkäri onkin usein avainasemassa sylkirauhassairauksien varhaisdiagnostiikassa, hoidossa ja hoitoon ohjauksessa.Siirretty Doriast