Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.Siirretty Doriast