Yhteistoimintalaki ja sen toimivuus esimerkkinä Tielaitos ja Tieliikelaitos

Muutos ja epävarmuus ovat tulleet jäädäkseen julkisen alan työpaikoille. Valtion- ja kunnallishallinnon säästövaatimukset kohdistuvat ensisijaisesti henkilöstöön. Valtion työpaikat, virastojen ja laitosten toi-minta sekä koko julkinen sektori on rajussa muutosmyllerryksessä. Valtion virastoja ja laitoksia liikelaitostetaan, yhtiöitetään ja organisaatioita lakkautetaan tai yhdistetään toisiinsa. Työtehtävät ja työpaikan sijainti ovat monella työntekijällä muuttuneet ja epäonnisimmat ovat jääneet ilman työtä. Kankeat ja byrokraattiset virastot on haluttu muuttaa joustaviksi ja tehokkaiksi palvelulaitoksiksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida yhteistoimintalain toimivuutta ja sitä, miten yhteistoiminta arkitodellisuudessa toimi entisessä Tielaitoksessa ja nykyisessä Tieliikelaitoksessa. Tutkimuksessa selvi-tellään henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoprosessissa eri aikakausina. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhteistoiminnan kehitystä sekä yhteistoimintalain ja -sopimuksen perusteella toteutettavan yhteistoiminnan oikeusvaikutuksia. Pyrin haastattelujen avulla löytämään yhteistoimintajärjestelmän heikkoudet ja sen kehittämismahdollisuudet. Juridisesti tarkastellen ongelmaksi muodostuu usein yh-teistoimintalain mukaisen menettelyn ja työ- tai virkaehtosopimukseen perustuvan neuvottelujärjestyksen erottaminen. Tutkimus pyrkii tarkastelemaan yhteistoimintaa lähinnä valtionhallinnon näkökulmasta. Lähtötietoina käytetään lakeja, sopimuksia ja oikeuskirjallisuutta sekä yhteistoiminnan asiantuntijoita ja siihen liittyviä tutkimuksia. Empiirinen osuus tutkimuksesta toteutettiin haastatteluina vuosina 2001–2002. Kyselylomakkeiden avulla kerätty aineisto vuodelta 1994 ja haastatteluina kerätty aineisto vuodelta 1997 antoivat pohjan tälle tutkimukselle. Haastateltavina ovat olleet henkilöstöjärjestöjen ja työantajan edustajat, eri ammattijärjestöjen edustajia sekä sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole toimineet yhteistyötoimikunnissa. Tutkimus rajataan koskemaan Tielaitoksen ja Tieliikelaitoksen organisaation sisäistä yhteistoimintaa, joten tutkimuksen ulkopuolelle jäävät ulkoiset sidosryhmät. Tätä käytännön todellisuutta pyrin kuvailemaan ja selvittämään työyhteisössä työskentelevien ihmisten kokemusten kautta. Tutkimukseni on vertaileva erityisesti silloin, kun käsittelen eroja ja yhtäläisyyksiä työntekijöiden ja työantajan edustajien näkemyksissä. Tutkimustulosten mukaan johdon ja henkilöstön välinen yhteistoiminta ei ole tyydyttävällä tasolla työpaikoilla. Yhteenvetona totean, että yhteistoiminnan toteuttamisessa on vielä monenlaisia ongelmia, eivätkä ongelmat rajoitu pelkästään irtisanomis- ja lomautustilanteisiin. Yhteistoimintalain avulla ei voida poistaa työyhteisössä esiintyvää välinpitämättömyyttä tai haluttomuutta yhteistyötä kohtaan. Laki ei ole aukoton, jos sitä halutaan kiertää tai siitä halutaan poiketa. Onnistunut yhteistyö edellyttää kaikkien osapuolten yhteistä hyväksyntää. Tutkimus osoitti, että yhteistoimintalakia ja -sopimusta ei kukaan kyseenalaista. Yh-teistoimintalaki korostaa kuitenkin liiaksi menettelymuotojen noudattamista käytännön soveltamisen kustannuksella. Yhteistoimintalain ja -sopimuksen sisällön tuntemus ei ole riittävää. Yhteistoimintalain epäselkeydestä ja tulkinnanvaraisuudesta johtuen lakia on vaikea soveltaa käytännön työelämässä. Tarvitaan yhteistä koulutusta sekä asennemuokkausta. Kaikkien osapuolten tulisi kokea ja tietää hyötyvänsä yhteistoiminnasta. Edustukselliseen yhteistoimintaan luotetaan, mutta välitöntä, suoraa yhteistoimintaa tulisi kehittää. Virallisten kokousten tilalle olisi kehitettävä joustavampia yhteistoiminnan muotoja ja tiedonvälityksen tulisi olla kaksisuuntaista. Työsuojelun tulisi näkyä tärkeänä osana yhteistoimintaa.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig