Sukupuolikiintiöt julkishallinnossa – pätevyys paitsiossa henkilövalinnoissa

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (8.8.1986/609) on säädetty estämään suku-puoleen perustuvaa syrjintää ja edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, sekä kyseisessä tarkoituksessa parantamaan naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain pykälässä 4 a määrätään, että valtion ja kuntien toimielimissä, lukuun ottamatta vaaleilla valittua valtuustoa, on miehiä ja naisia kumpiakin oltava vähintään 40 %. Kiintiön käyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kiintiön kohteena oleva kriteeri (esim. sukupuoli) ylittää tärkeysjärjestyksessä muut kriteerit, kuten pätevyyden, soveltuvuuden tai motivaation. Tällöin sukupuolikiintiöiden käyttö johtaa väistämättä tilanteisiin, joissa valituksi tulee epäpätevämpi, huonommin soveltuva tai muutoin kahdesta vaihtoehdosta huonompi ehdokas, paremman ehdokkaan edustaessa ”väärää” sukupuolta. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään ovatko tällaisissa valintatilanteissa mukana olleet henkilöt kohdanneet kyseistä ongelmaa ja jos ovat, kuinka merkittävänä ongelmana he ovat tätä pitäneet. Lisäksi tutkittiin kiintiöiden vaikutusta päätöksenteon laatuun ja yleiseen tasa-arvon edistymiseen. Tämän selvittämiseksi tutkielmaa varten haastateltiin 23 kunnallispolitiikan vaikuttajaa eri puolueista eri puolilta Suomea. Haastattelut toteutettiin sähköisiä viestimiä käyttäen. Haastattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja. Tutkielman teoria-osio koostuu kansainvälisistä sukupuolikiintiöitä koskeneista tutkimuksista ja kotimaisista väitöskirjoista. Yhteenvetona näiden tuloksista voidaan todeta, että kiintiöt ovat lisänneet naisten määrää niiden alaisissa toimielimissä, mutta samalla todellinen vallankäyttö on siirtynyt osittain näistä toimielimistä epäviralliselle tasolle sääntöjen ulottumattomiin. Haastatteluiden tulokset olivat linjassa aiempien tutkimusten ja ennakko-oletuksen kanssa. Sukupuolikiintiöt ovat haastateltujen mukaan lisänneet naisten määrää toimielimissä, mutta tuoneet mukanaan erityisesti pätevyyteen ja motivaatioon liittyneet ongelmat. Näin ollen varsinaiseen tutkimuskysymykseen voidaan vastata, että kiintiöt ovat johtaneet pätevyyden syrjäytymiseen henkilövalinnoissa. Lisäksi kiintiöt ovat aiheuttaneet lukuisia muita haittavaikutuksia, eikä molempien sukupuolien läsnäolo päätöksentekotilanteissa ole välttämättä parantanut päätösten laatua enempää kuin heikentynyt pätevyys on laadun tasoa madaltanut. Kiintiöiden kuitenkin nähtiin edistäneen tasa-arvoa sekä yleisesti että niissä päätöksentekotilanteissa missä niitä on sovellettu. Silti valtaosa haastatelluista piti kiintiöitä vääränä vaikuttamiskeinona ja toivoi niiden jäävän tilapäiseksi. Se, koettiinko kiintiöiden hyödyt haittoja suuremmiksi, riippui vahvasti vastaajasta. Avoimeksi jäävät kysymykset, milloin tosiasiallinen tasa-arvo saavutetaan ja mistä tiedämme milloin kiintiöjärjestelmistä voidaan luopua.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format