Maatalouden ympäristösääntely

Pro gradu -tutkielma on oikeusdogmaattinen kirjallisuuskatsaustyyppinen tutkimus maatalouden ympäristöoikeudellisesta sääntelystä. Tutkimus tarkastelee aihetta maanviljelijän näkökulmasta ja perustuu voimassa olevaan maatalouden ja ympäristönsuojelun lainsäädäntöön ja tämän tulkintaan. Tutkimuksessa tarkastellaan eri ympäristöoikeudellisia periaatteita ja niiden käyttöä tasapainottavia, koko oikeusjärjestyksen eräitä yleisiä periaatteita. Alussa kuvataan siirtymävaihetta 195060-lukujen talonpoikaisesta toimintamallista EU maatalouteen ja pohditaan yhteiskunnan keinoja turvata maatalouden kannattavuutta ja saattaa viljelijät eläkkeelle aikanaan hyväkuntoisina. Tavoitteena on maatalouden harjoittajan omistusoikeudellisen, perusoikeudellisen aseman ja omaisuuden suojan arviointi. Toiseksi tarkastellaan maatalouden rahoitusjärjestelmien lähteitä ja sitä, miten ne rajoittavat omistusoikeutta. Kolmanneksi tarkastellaan maatalouden ympäristön- ja maisemansuojelua, luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja sitä, miten EU:n ns. direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien säilyminen ja ennalleen saattaminen, sekä sitä, miten EU:n ns. luontodirektiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan huomioon sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet taloudellisesti. Ympäristötuen toimet ovat edistäneet luonnon ja maiseman monimuotoisuuden säilymistä. Toimet eivät ole kuitenkaan riittäneet pysäyttämään luonnon köyhtymistä. Erityisesti perustoimenpiteiden tuen monimuotoisuutta lisäävät vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi. Monimuotoisuuden kannalta tärkeät ympäristöt, kuten niityt, ovat edelleen vähentyneet. Kestävä kehitys vaikuttaa ihmisen elinympäristöön edistämällä terveellisen sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän lähiympäristön muodostumista ja sen tulee myös taata ihmisten taloudellisen ja materiaalisen hyvinvoinnin. Tässä tutkielmassa tehdyn arvion mukaan Euroopan unionin ympäristöpolitiikka on vaikuttanut edullisesti Suomen maatalouden tulopolitiikkaan. Euroopan unionin ja Suomen ympäristölainsäädäntö ovat tasapainottaneet maamme maatalouden eri osa-alueita ja lisänneet maatalousyrittäjien ammattitaitoa. Ympäristötuen toimet ovat edistäneet luonnon ja maiseman monimuotoisuuden säilymistä. Omaisuuden sosiaalisesta sidonnaisuudesta johtuen omistusoikeuteen liittyy velvollisuus korvauksetta pidättyä yleistä ympäristöetua loukkaavista toimista. Julkisen vallan tulee ylläpitää vakautta ja ennakoitavuutta siten, että riskit ja rasitukset yleisen taloustilanteen muutoksista jakaantuvat oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti eri väestöryhmien kesken. Ongelmallista on erottaa maankäytössä tapahtuneiden muutosten vaikutukset muista tekijöistä, kaupungistumisesta ja maaseudun elämän kulttuurisista ja sosiaalisista muutoksista. Talonpoikaisvaiheen 195060 luvun itsenäisistä ja toimivista maalaistaloista nykyään kylissä saattaa olla vähemmän kuin puolet kokonaan tai osaksi maataloudesta toimeentulonsa saavia siitä huolimatta, että kylän viljelysmaan pinta-ala ei ole vähentynyt. Ympäristösääntelyn tavoite on kestävä kehitys, mikä takaisi elinkelpoisen maaseudun myös tuleville sukupolville.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format