Yliopistojen arvioinnit opetuksen laadun kehittämisessä: Tarkastelu viidessä suomalaisessa yliopistossa

Yliopistojen laatu ja sen arviointi ovat nousseet viime aikoina esille yliopistoihin kohdistuvan julkisen paineen takia. Yliopistojen täytyy kehittää entistä tehokkaampia toimintatapoja, jotta ne voisivat pärjätä tiukentuvassa kilpailussa rahoituksesta ja osoittaa selkeästi arvonsa muulle yhteiskunnalle. Jokaisen toiminnan osa-alueen laadulla on suuri merkitys yliopistojen kilpailukyvyn kannalta, koska yliopistoilla ei ole enää tiedon tuottamisen monopolia ja kilpailu muiden koulutuksentarjoajien kanssa on tiukentunut. Uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen nojaava opetus tulee olemaan tulevaisuudessa yhä tärkeämpi yliopistojen valtti ja menestyksen edellytys. Tutkimusongelma on: Miten arviointia on käytetty yliopistojen opetuksen laadun kehittämisessä, ja millaisia vaikutuksia arvioinneilla on ollut opetuksen laadun kehittämiseen? Tutkimuksessa pyritään vastaamaan myös kysymyksiin: Millaisia arviointeja on suoritettu? Miten laatu-ulottuvuus on otettu huomioon? Millaisiin laadun kehittämisen toimenpiteisiin arvioinnit ovat johtaneet yliopistojen strategioiden perusteella? Aiheen käsittelemisen kannalta on tärkeää arviointikäsitteen, laatukäsitteen ja strategisen suunnittelun hahmottaminen yliopistojen laadunkehittämisen viitekehyksessä. Tutkimuksen kannalta on tärkeää ymmärtää yliopistoissa tehtävän kehittämistyön luonne ja siihen vaikuttavat tekijät. Yliopistojen kokonaislaadulle ja yliopisto-opetuksen laadulle ei voida antaa yhtä yksiselitteistä määritelmää kuin tavaran laadulle, koska tuotos on monipuolisempi ja mukana on monia inhimillisiä osatekijöitä. Määritelmässä täytyy ottaa huomioon myös opetuksen immateriaalinen luonne. Tutkimuksen metodina on käytetty sovellusta case-metodista. Aihetta tarkastellaan viiden erillisen yliopiston (casen) avulla. Aiheen käsittelyä syvennetään Helsingin, Oulun, Jyväskylän, Vaasan ja Kuopion yliopistoja koskevalla tarkastelulla. Aineisto koostuu pääasiassa arviointiraporteista ja toiminta- ja taloussuunnitelmista sekä laatustrategioista. Lisääntyneen kilpailun takia laadunkehittämisjärjestelmät ovat tulleet yhä merkittävimmiksi ja näkyvämmäksi osaksi yliopistojen normaalia toimintaa. Laadun määritelmää ja sisältöä on mielekkäämpää pohtia yksittäisten yliopistojen lähtökohdista eikä kattavaa mittaristoa kannata luoda, koska parhaat laadunkehittämisen ratkaisut syntyvät jokaisen yliopiston omista lähtökohdista. Laadun käsittäminen sopivuutena tarkoitukseen sopii kuitenkin yliopistojen akateemiseen ympäristöön. Yliopistojen on löydettävä tehokkaampia toimintatapoja ja parannettava laatua, jotta määrärahat saadaan riittämään ja asiakkaat (opiskelijat ja muut sidosryhmät) pidetään tyytyväisenä. Opetuksen välittömään laatuun vaikuttavat opetussisällöt, opetuksen järjestäminen ja toteutus sekä sivistävyys. Valmistuneiden opiskelijoiden menestys työmarkkinoilla ja työura yhdessä opetuksen työelämään tarpeisiin vastaavuuden kanssa ovat opetuksen laadun jälkikäteisiä kriteereitä. Opetuksen laadun arvioinnissa on kuitenkin syytä muistaa, että oppiaineiden arviointia ei kannata yrittää yhteismitallistaa. Opetuksen kehittämiseksi on paneuduttava opetusmenetelmien monipuolistamiseen ja uudistamiseen. Yleissivistävyys tulisi nostaa selkeämmin yhdeksi opetuksen ja tutkintojen laadun määritteeksi.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig