Kuntien alueellinen verkostoituminen. Vertaileva tutkimus Aluekeskusohjelman ja SEUTU-hankkeen tavoitteista ja organisoinnista.

Kaupungit ja kaupunkiseudut ovat olleet 1990-luvulta lähtien dynaamisien verkostojen solmukohtia. Kuntien välinen yhteistyö on lisääntynyt viime vuosina ja yhteistyön muotoja pyritään kehittämään koko ajan. Aiemmin valtion hallinnassa olleet velvollisuudet ja kehitysmahdollisuudet ovat siirtyneet aluekehityksessä kansalliselta tasolta muille tasoille. Siirtymää on tapahtunut kohti ylikansallisia toimijoita, kuten EU:n suuntaan, mutta myös kohti paikallista tasoa, esimerkiksi organisaatioille ja verkostoille. Monille kunnille verkostoituminen ja yhteistyö on merkittävää, koska niiden avulla kunnat voivat tehostaa ja monipuolistaa palvelujen tuotantojärjestelmiä ja hankintatapoja. Verkostoitumisen ja yhteistyön avulla kunnilla on mahdollisuus tehostaa palvelutuotantoa ja elinkeinopolitiikkaa sekä laajentaa kunnallisen palvelutuotannon järjestämismahdollisuuksia. Tutkimuksessa pyritään selvittämään ja analysoimaan kuntien yhteistyötä ja verkostoitumista. Tutkimustavoitteena on kuvata, miltä verkostoituminen ja yhteistyö näyttävät 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimusongelmana on hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Miksi kunnat ryhtyvät yhteis-työhön? 2) Mitä verkostoituminen edellyttää? 3) Mitkä ovat sen tavoitteet? Empiirisenä tutkimuskohteena on kaksi 2000-luvun alussa Suomessa käynnistynyttä hanketta, jotka ovat Aluekeskusohjelma ja SEUTU-hanke. Hankkeet ovat sisäasiainministeriön käynnistämiä ja niihin osallistuu joukko Suomen kuntia. Hankkeita vertaillaan sekä yhteistyön käsitekonstruktioon että keskenään niiden erilaisuuksien ja samankaltaisuuksien tunnistamiseksi. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu dokumenttianalyysistä ja 5 asiantuntijahaastattelusta. Dokumenttianalyysissä aineistona ovat aluekeskusohjelmaa ja seutukuntien tukihanketta (SEUTU) koskevat asettamispäätökset ja tiedotteet sekä muut asiakirjat. Haastattelu toteutettiin teema-haastatteluna kesäkuussa 2002. Haastateltavina olivat hankkeiden valmistelusta ja käynnistämisestä sisäasianministeriössä (3 kpl) ja Kuntaliitossa (2 kpl) vastaavat asiantuntijat. Haastatteluvastauksia analysoidaan teema-alueittain käyttäen apuna tehokkaan verkostoitumisen ideaalityyppiä ja kriteereitä, jotka ovat muodostettu teoreettisen keskustelun pohjalta. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kunnat lähtevät yhteistyöhankkeisiin mukaan todellisesta tarpeesta, mutta osittain myös imagohyödyn vuoksi. Imagohyöty saa varmasti myös jatkossakin kunnat kiinnostumaan yhteistyöstä. Verkostoituminen vaatii kunnilta paljon resursseja ja nopeaa reagointikykyä uusiin ratkaisuihin. Pelkkä kiinnostus ja halu päästä mukaan erilaisiin kokeiluhankkeisiin ei siis riitä. Verkostoitumalla kunnat pyrkivät saamaan tehokkaampia ja kattavampia palveluja pienemmillä kustannuksilla. Samalla kunnat pyrkivät saamaan alueelleen vetovoimaa hankkimalla pätevyyksiä ja kilpailuetuja verkostoitumisen avulla.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig