Arviointimenetelmänä käytännön arviointi.

Kuvantamisyksiköille tuli säteilynkäytön kliinisen auditoinnin velvoite, joka perustuu Euroopan unionin antamaan direktiiviin. Sen mukaan kaikkien kuvantamisyksiköiden tuli olla auditoituja riippumattoman osapuolen toimesta ensimmäisen kerran 12.5.2005 mennessä. Auditointi on syklinen viiden vuoden välein tapahtuvaa toimintaa. Kliininen auditointi on kuvantamisyksiköiden säteilylainsäädäntöön pohjautuvaa arviointia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kliininen arviointi toteutuu käytännön arvioinnin muotona. Tavoitteena on kartoittaa kuvantamisyksiköissä tapahtuneita muutoksia auditoinnin sisällöstä käsin sekä kokemuksia ensimmäisestä auditoinnista: yksiköiden kokemuksia laatujärjestelmän laatimisesta, kliiniseen auditointiin valmistautumisesta ja siitä saaduista hyödyistä sekä toiveista tulevaisuuden auditointien kehittämiseksi. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jossa kuvantamisyksiköiden kokemuksia kartoitetaan survey- eli kyselytutkimuksen avulla. Aineisto kerättiin lomakkeilla, joissa oli strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Lomakkeet lähetettiin Web-kyselynä tietokone avusteisesti. Lomakkeita lähetettiin 65 kuvantamisyksikköön, yliopisto-, keskus-, aluesairaaloiden sekä erikoislääkärijohtoisiin terveyskeskuksiin, kussakin kolmelle henkilölle, yhteensä 195 henkilölle. Vastausprosentti oli 58,5 %. Vastausten analysoinnissa käytettiin kvalitatiivista analysointimenetelmää. Kuvantamisyksiköiden muutokset kliinisen auditoinnin sisällön kautta näyttivät jäävän vähäisiksi kyselyn perusteella. Erityisesti yliopistosairaaloiden yksiköissä oli vähän muutoksia verrattuna muihin yksiköihin. Eniten muutoksia oli tapahtunut keskus- ja aluesairaaloiden yksiköissä. Kliinistä auditointia oli odotettu pelonsekaisin ja ristiriitaisin tuntein. Laatujärjestelmän laatimiseen suhtauduttiin ensin negatiivisesti mutta laatutyön edistyessä positiivisesti. Kliiniselle auditoinnille oli asetettu odotuksia asiantuntevan ja asiallisen auditoinnin, yhtenäisten käytäntöjen, kriteereiden sekä konkreettisten kehitys ja parantamisehdotusten muodossa. Tosin joissakin yksiköissä ei odotettu mitään. Selkeinä hyötyinä yksiköt pitivät laatujärjestelmän käyttöönottoa ja konkreettisia parannusehdotuksia. Tulevaisuuden kehitys toiveet kohdistuivat auditointitilanteeseen asiallisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen sekä auditoijien parempaan auditointiosaamiseen ja palautteisiin, joiden toivottiin olevan konkreettisia parannusehdotuksia. Vastausten perusteella voi päätellä kliinisen auditoinnin täyttävän tulevaisuudessa sille asetetut tavoitteet.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig