Virkamiehen vahingonkorvausvastuu: Vastuun edellytykset ja kohdentuminen

Virkamiehen tehtävät ovat tiukasti lakiin sidottuja. Virkamiehen asemaan liittyy myös erityinen virkavastuu, jolla pyritään takaamaan kansalaisten oikeussuoja ja virkatehtävien asianmukainen hoito sekä ehkäisemään virkamiehen virkatehtävissään tekemiä virheitä ja virkavelvollisuuksien laiminlyöntejä. Tästä huolimatta toiminnassa tapahtuu vahinkoja, joiden seuraamukset kohdistuvat hallinnon kanssa asioiviin kansalaisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää virkasuhteisten valtion virkamiesten ja kunnallisten viranhaltijoiden virheen tai toimintavelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena yksityiselle henkilölle aiheutunutta vahinkoa vahingonkorvausoikeudellisen vastuun mukaan. Vahingonkorvausvastuuta tutkittiin siltä pohjalta, että toiminnassa on käytetty julkista valtaa. Tutkimuksen tavoitteena oli yleisesti selvittää, mitkä ovat julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuun edellytykset ja kenen vastuulla on korvata virkamiehen aiheuttama vahinko. Tarkemmin syvennyttiin kahteen pääkysymykseen: Miten julkista valtaa käyttävän virkamiehen tuottamusta oikeudellisesti arvioidaan? Miten vahingonkorvausvastuu kohdentuu? Tutkimus on oikeusdogmaattinen, jonka pääasiallisia oikeuslähteitä ovat voimassa oleva vahingonkorvauslaki, lainvalmisteluaineisto ja oikeuskäytäntö sekä oikeuskirjallisuus. Oikeuspoliittisia piirteitä tutkimuksessa nousee esiin, kun arvioidaan julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuun nykytilaan liittyviä mahdollisia kehittämistarpeita. Tutkimus osoitti, että julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuun edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon useita seikkoja, joiden olemassaolo vasta perustaa vahingonkorvausvastuun. Virkamiehen aiheuttaessa vahinkoa ulkopuoliselle vahingonkorvausvastuu kohdentuu ensisijaisesti julkisyhteisöön isännänvastuun eli työnantaja-aseman perusteella. Virkamiehen vastuu on siten toissijaista julkisyhteisöön nähden. Julkisyhteisön asettaminen vahingonkorvausvastuuseen on kuitenkin haastavampaa, kun kyseessä on julkisesta vallan käytöstä aiheutunut vahinko verrattuna vahinkoihin, jotka eivät ole seurausta julkisen vallan käytöstä. Tämä johtuu julkisen vallan käyttöä koskevista vahingonkorvauslain vastuuta rajoittavista säännöksistä, jotka ovat saaneet osakseen myös paljon kritiikkiä. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että vahingonkorvausvastuun arvioinnissa ei voida nojautua pelkästään voimassa olevaan lainsäädäntöön, vaan tärkein painoarvo on laitettava kokonaisarvioinnille yksittäistapauksessa. Lisäksi julkisen vallan käyttäjien vastuuta rajoittavien säännösten tarkoitusta ja tavoitteita tulisi arvioida uudelleen, varsinkin nyky-yhteiskunnassa korostuneiden perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Erityisesti vahingonkorvauslaissa esiintyvän julkisen vallan käyttäjän tuottamuskynnystä korottavan standardisäännöksen sisältöä tulisi vähintäänkin täsmentää, jotta lainkäyttö olisi ennakoitavaa ja oikeudenmukaistafi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format