Lapsen osallisuus huostaanottoprosessissa: Osallisuus lapsen edun toteutumisen ehtona

Lainsäädäntöympäristön oli muuttunut vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen ja vuoden 2000 maaliskuun alusta voimaan tulleen perustuslain (731/1999) sekä Suomen ratifioimien ihmisoikeussopimusten; pääasiassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen myötä. Tämä synnytti tarpeen selkeyttää lainsäädäntöä myös lastensuojelulain osalta. Myös lastensuojelulain soveltamiseen vaikuttavien lakien kuten sosiaalihuoltolain (710/1982), sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) sekä hallintoa ja tuomioistuinmenettelyä koskevien yleislakien, muun muassa hallintolain (434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain, henkilötietolain (523/1999) ja hallintolainkäyttölain (586/1996) muutokset ja voimaantuleminen jouduttivat osaltaan uuden lastensuojelulain säätämistä. Uudessa laissa lapsen osallisuutta häntä itseä koskeviin asioihin on korostettu ja vahvistettu. Lapsen osallisuuden ja puhevallan käyttämisen mahdollistaminen häntä itseä koskevassa päätöksenteossa on lasta koskevien lastensuojelullisten toimien keskiössä ja lapsen edun toteutumisen kannalta avainasemassa. Tutkielmassani selvitän lapsen puhevaltaa huostaanottoprosessissa eli sitä, miten lapsi saa oman äänensä kuuluville huostaanottoprosessin aikana. Selvitän myös eri lastensuojelun toimijoiden roolia lapsen puhevallan kannalta ja sitä, miten YK:n lasten sopimuksen mukainen lapsen edun ensisijainen huomioonottaminen toteutuu kaikissa lasta koskevissa viranomaistoimissa eri toimijoiden kautta. Tutkielma selvittää sitä, miten lapsi voi käyttää puhevaltaansa käsiteltäessä tätä koskevaa lastensuojeluasiaa ja sitä, miten eri toimijoiden roolit näkyvät prosessin aikana lapsen osallisuuden näkökulmasta. Tutkielmani keskeisiä käsitteitä ovat lapsen edun, puhevallan, lastensuojeluprosessin käsitteet. Tutkimusmenetelmäni on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lähdemateriaali koostuu pääasiassa oikeusnormistosta, lainvalmistelumateriaalista, oikeuskäytännöstä ja oikeusperiaatteista. Lähteinä käytän lastensuojelua koskevia oikeusnormeja, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tekemiä päätöksiä, kansainvälisiä sopimuksia sekä lainvalmistelumateriaalia ja oikeusperiaatteita. Oikeuskäytäntö ja aiempi tutkimus kulkevat vertailupohjana tutkittaessa lapsen osallistumismahdollisuuksia, sitä miten lapsen ääni kuuluu ja miten lapsi voi asiassaan vaikuttaa. Lapsi on iästään riippumatta asianosainen kaikissa häntä koskevissa lastensuojeluasioissa. Tämän perusteella lapsen mielipide tulee selvittää ja ottaa huomioon käsiteltäessä häntä koskevia asioita. Huostaanotetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestäminen kodin ulkopuolella tarkoittaa kasvatusvastuun siirtymistä vanhemmilta viranomaisille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viranomaisilla, etenkin sosiaalitoimella, on suuri vastuu lapsen osallisuuden toteutumisesta prosessin aikana. Osallisuuden ydin on se, että lapsi on saanut äänensä kuuluviin sekä asian alkuselvittelyissä että ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti myös päätöksentekovaiheessa. Lapsen huoltaja, sosiaalityöntekijä, edunvalvoja ja tuomioistuin lapsiasiavaltuutettua ja lainsäätäjiä unohtamatta, ovat kukin vastuullisia tahoja lapsen osallisuuden toteutumiseen johtavassa vastuuketjussa. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että valta jakautuu kunkin tapauksen tosiseikat huomioon ottaen oikeassa suhteessa vastuutahojen kesken. Lapsen osallisuuden toteutuminen lastensuojeluprosessin aikana on aikuisen käsissä.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format