Tasavallan presidentin esiin nousevia johtamisrooleja lainsäädännön, eräiden toimien ja median kautta tulkittuna

Presidentin valtaoikeuksia on systemaattisesti kavennettu jo 1980-luvulta lähtien ja 1.3.2000 tuli voimaan Suomen uusi perustuslaki, jossa presidentin asema ja tehtävät saivat lopullisen muodon. Presidentti-instituutiota määrittelevät lainsäädäntö, sitä toteuttava henkilö sekä kansalaisten odotukset. Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto on muodostettu nämä aspektit huomioon ottaen. Aineistona ovat Suomen lainsäädäntö, presidentin tosiasialliset toimet sekä tiedotusvälineiden kautta välittyvä tieto ja odotukset. Useammanlaisen aineiston käyttö on perusteltua tutkimuskohteen ja käytettävän teorian luonteen vuoksi. Tutkimusongelmina ovat seuraavat kysymykset. Onko teoreettisten johtamisroolimallien avulla mahdollista tutkia presidentti-instituutiota ja millainen olisi teoreettisten johtamisroolimallien perusteella luotu erityisesti presidentti-instituution tarkasteluun kehitetty johtamisroolitypologia. Edellä mainitut kysymykset liittyvät tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin. Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan jo työn kuluessa. Tutkimuskohteeseen liittyvänä empiirisenä tutkimusongelmana on se, miten tutkimuksen kuluessa muodostetut johtamisroolitypologian roolit näkyvät ja painottuvat eri tavoin kerätyn aineiston valossa. Tutkimus on kvalitatiivinen, dokumenttianalyysiin perustuva ammattianalyysipainotteinen johtamistutkimus. Tutkimuksen teoreettisena perustana käytetään sekä organisaatiohallinnollisia teorioita että poliittis-hallinnollisia (-valtiollisia) luokitteluja. Perustaksi valittiin Henry Mintzbergin johtamisroolimalli, jota täydennettiin Yuklin sekä Pfefferin ja Salancikin luokitteluilla johtamisrooleista. Antero Jyrängin ja Jaakko Nousiaisen jaottelut presidentin rooleista täydentävät tutkimuksen teoreettista perustaa. Teoreettisen keskustelun pohjalta muodostetaan neljän johtamisroolin typologia, joista kullekin roolille annetaan välineen tapainen sisältö. Muodostetut roolit ovat symbolin, vaikuttajan, sovittelijan ja päätöksentekijän roolit. Johtamisrooleja käytetään aineiston analyysissä välineen tavoin, jokainen rooli käydään läpi kolmenlaisen aineiston valossa ja edelleen muodostetaan jokaiselle johtamisroolille argumenttien perusteella tarkentava johtamisrooli. Tarkentuneita johtamisrooleja on 12. Tutkimuksen perusteella painottuvat symbolin ja päätöksentekijän roolit. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että Tasavallan presidentti Tarja Halosen johtamisrooleiksi tällä aineistolla nousevat seremoniallisen johtajan, mielipidevaikuttajan ja poliittisen toimijan roolit. Taka-alalle jäävät välittäjän, lisävoimavaran ja taustavaikuttajan roolit. Tutkimus ei tuonut suuria yllätyksiä verrattuna yleiseen käsitykseen presidentin rooleista. Presidentti tunnustetaan aktiiviseksi ja laaja-alaiseksi vaikuttajaksi. Poliittisen toimijan johtamisrooli on ilmeinen, lainsäädännöstä esiin tuleva rooli. Seremoniallisen johtajan roolin painottuminen ennen edustajan ja koko kansan presidentin roolia oli hieman ennakko-odotuksista poikkeavaa. Myöskään sovittelijan rooli vähäisyys ei ollut odotettavissa. Tällä tutkimuksella pyrittiin paremmin ymmärtämään presidentti-instituutioon liittyvää johtamistyön luonnetta ja selvittämään miten erilaiset johtamisroolit painottuvat presidentin johtamistyössä.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig