Moniammatillinen verkostoyhteistyö. Tarkastelussa perheväkivaltaa kokeneen asiakkaan hoidon koordinointi.

Hyvinvointipalvelut ovat läpikäyneet suuria muutoksia yhteiskunnassamme. Myös asiakkaiden ongelmat ovat monimutkaistuneet ja tulleet entistä vaativimmiksi hallita yksittäisten professioiden toimesta. Nykyiset palvelut luotiin mahdollisimman tehokkaiksi viemään suuri asiakasvirta järjestelmän läpi. Näiden palveluiden kohdalla ei ollut kuitenkaan otettu huomioon moniongelmaista asiakasta ja hänen tarpeitaan, vaan asiakas jätettiin ajelehtimaan eri viranomaisorgaanien välille sopivan hoitoonohjaustahon puuttumisen vuoksi. Laman myötä syntyi tilanne, jossa pakolliset resurssileikkaukset edesauttoivat poikkihallinnollisen yhteistyön syntymistä ja eri sektoreiden ammattilaiset työkäytäntöineen lähentyivät toisiaan. Tekninen kehitys ja toimintatapojen nopea muutos osoittivat puolestaan, että perinteiset organisaatiot niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla eivät kyenneet sopeutumaan uusiin olosuhteisiin riittävän nopeasti. Tällöin lähdettiin etsimään uutta, joustavampaa ja responssiivisempaa tapaa organisoitua ja vastata työelämän ja yhteiskunnan asettamiin uusiin haasteisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella niitä ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat moniammatillisen verkostoyhteistyön muodostumiseen. Tutkimuksen keskiössä on perheväkivaltaa kokeneen asiakkaan auttaminen sekä hänen eteenpäin ohjauksensa verkostossa. Tutkimuksen avulla kartoitetaan niitä olosuhteita, joissa moniammatillinen verkostoyhteistyö toimii. Tarkoituksena on löytää tekijöitä, jotka edesauttavat eri ammattiryhmien ja yksiköiden välisen yhteistyön ja työnjaon selkiyttämistä. Tämä toisi mukanaan asiakkaan palvelukokonaisuuden paremman hallinnan yli organisaatio- ja sektorirajojen. Tutkimuksen ongelmanasettelua ohjaa verkostoteoreettinen viitekehys, jossa tarkastellaan sosiaalisten organisaatioiden välisiä suhteita sekä toimintaa. Tässä tutkimuksessa verkostoituminen ymmärretään tieteellisen teorian osana, jossa verkostot mielletään epävirallisen koordinaatiomekanismin ideaalimalliksi. Koska tutkimus käsittelee moniammatillisia verkostoja ja niiden välistä yhteistyötä, tullaan työssä sivuamaan myös professiotutkimusta. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, johon valittiin kahdeksan vaasalaista henkilöä, jotka toimivat kolmannella sektorilla, valtionhallinnossa ja kunnanhallinnossa. Haastatteluilla pyrittiin kartoittamaan miten he kokivat verkostossa toimimisen ja millaiset tekijät heidän mielestään vaikuttivat yhteistyön onnistumiseen tai vastavuoroisesti hankaloittivat sitä. Aineiston analyysissä on korostunut kvalitatiivinen verkostoanalyysi. Moniammatillisen yhteistyön onnistumiseen vaikuttivat useat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Luottamus, oman ja muiden ammattitaidon arvostaminen sekä riittävä informaatio nousivat tärkeimmiksi sisäisiksi tekijöiksi verkostoyhteistyön kannalta. Ulkoisista tekijöistä lainsäädännön vaikutus ja yhteiset toimintaohjeet ohjasivat eniten moniammatillisen verkostoyhteistyön muodostumista ja sen toimintaa. Varsinkin salassapitosäännösten soveltaminen ja niiden noudattaminen aiheuttivat epävarmuutta monissa viranomaisissa, sillä he olivat tottuneet suhteuttamaan toimivaltansa sektorisidonnaisesti.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig