Ikäjohtamisen sietämätön keveys - Kirjallisuuskatsaus ikäjohtamiskäytännöistä ikäsyrjintää aiheuttavien asenteiden muokkaamisessa

Elinajanodotteen kasvun ja alhaisen syntyvyyden seurauksena väestö ikääntyy. Ikääntymisen tuoma haaste on käynnistänyt erilaisia hankkeita hallitusten ja muiden yhteiskunnallisten tahojen toimesta. Maassamme vuosina 1998 – 2002 käynnissä olleen Kansallisen ikäohjelma-projektin myötä syntyi ikäjohtamisen käsite. Ikäjohtamista tutkitaan yleisesti työkykyä ylläpitävän toiminnan näkökulmasta. Ikäsyrjintää aiheuttavat asenteet tunnustetaan, mutta niiden syvempää merkitystä ei painoteta. Työkykyä ylläpitävä toiminta on tärkeää, mutta sen avulla on vaikea hahmottaa ja vaikuttaa syvemmälle työyhteisöjen kulttuuriin asennekysymyksissä. Tästä syystä tutkimuksen tehtävänä on ollut tutkia ikäjohtamisilmiötä asennetutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ilmeneekö ja miten ikäsyrjintä organisaatiotasolla? Miten yhteiskunnan rakenteet ja erityisesti eläkejärjestelmä vaikuttavat ikäjohtamiseen? Miten ikäjohtamista tulisi toteuttaa ikäasenteiden muokkaamisen näkökulmasta? Menetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta ja tutkimus on toteutettu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineisto on luokiteltu analyysirunkoon, perustuen aiemmin luotuun käsitekarttaan. Keskeisinä käsitteinä ovat ikäjohtaminen, ikäsyrjintä sekä myytit ja stereotypiat. Ageismi on puolestaan käsite, jolla kuvataan yhteiskunnan instituutioihin juurtunutta ennakkoluuloisuutta. Ikäsyrjintää ilmenee kiistatta ylennys-, palkkaamis-, ja irtisanomistilanteissa. Eläkeikää lähestyvä työntekijä saattaa myös kokea painostusta työyhteisönsä taholta, kun hänen odotetaan, niin sanotun kollektiivisen sopimuksen perusteella, siirtyvän sivuun nuoremman tieltä. Yhteiskunnan rakenteilla, kuten esimerkiksi eläkejärjestelmällä, on oma monimutkainen merkityksensä niihin toimenpiteisiin, joita organisaatio- ja yksilötasolla tehdään työuran loppupuolella. Eläkepolitiikalla pyritään ohjaamaan työntekijöitä ja työnantajia toimimaan sillä hetkellä määritellyn yhteiskunnallisen tilanteen ja agendan mukaisesti. Lopputulosta ohjaa kuitenkin monitasoinen rakenteiden ja toimijoiden vuorovaikutuksesta ja tarpeista pitkällä aikavälillä kehittyvä toimintakulttuuri. Ikäasenteiden muokkaaminen ikäjohtamisen avulla luo helposti ristiriitaisen yhdistelmän. Ikäohjelmat ja ikäjohtamiskäytännöt saattavat kääntyä ikääntyvää työntekijää vastaan, jos näkemys asiaan on kapea-alainen. Onnistuneen ikäjohtamisen kannalta yhdeksi tärkeimmäksi keinoksi muodostuukin esimiehen omien ikäasenteiden tunnistaminen. Tunnistamalla ja analysoimalla omia ikäasenteita esimies pystyy paremmin tunnistamaan myös työyhteisössä ne toimintatavat, jotka ylläpitävät ikäsyrjiviä käytäntöjä.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format