Palveluiden arvonlisäverokohtelu erityisesti konserneissa

Arvonlisävero on taloudellisesti merkittävin kulutusvero Suomessa. Arvonlisäverolain soveltaminen on liiketoiminnassa vakiintunutta ja useimmiten ongelmatonta. Erillisyysperiaatteen mukaisesti jokaista konsernin yhtiöitä verotetaan erillisinä eikä konsernirakenteella ole merkitystä. Oikeuskirjallisuudessa on havaittu, että KHO:n ja EYTI:n ratkaisuissa on joitain ristiriitaisuuksia ja piirteitä, jotka viittaavat siihen, että konsernien arvonlisäverokohtelu on erilaista kuin muiden yhtiöiden. Tutkielmassa tutkitaan sisäisten palvelujen arvonlisäverokohtelua konserniyhtiöiden välillä. Sisäisistä palveluista syvennytään rahoitus- ja asiantuntijapalveluihin. Tutkielmassa tutkitaan myös konsernien arvonlisäverotukseen liittyviä tulkinnallisia ”harmaita” alueita eli tilanteita, joissa liiketoimien verollisuutta ja toisaalta vähennyskelpoisuuden kohdentumista joudutaan tulkitsemaan tilanteen mukaan. Tutkielmassa tutkitaan lisäksi viimeisimpiä arvonlisäveromuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet erityisesti kansainvälisten konsernien arvonlisäverokohteluun. Konsernien sisäisten palvelujen ja oman käytön lakiuudistuksilla on vaikutusta konserniyhtiöiden arvonlisäverokohteluun. Tutkielman mukaan yritysjärjestelyissä ja varainhankinnassa voidaan eräissä tapauksissa poiketa erillisperiaatteesta, jolloin konsernin emoyhtiöllä voidaan katsoa olevan laajempaa verovähennyskelpoisuutta konsernin yleiskuluista. Pankki- ja rahoitusalan konsernit voivat poiketa erillisperiaatteessa hakeutumalla verovelvollisryhmään.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format